*

partakäkipaholainen "Be yourself; everyone else is already taken." - Oscar Wilde

Lastasi saa kiusata

Puussa on pipo. Se on korkealla, pieni ihminen ei siihen yllä. Epätoivoinen hyppy-yritys jää puolitoista metriä vajaaksi. Pipo pysyy puussa ja pieni ihminen pienenee entisestään. Ympärillä joukkio nauraa pilkaten homoksi, läskiksi ja tyhmäksi. Joku tönäisee maahan ja joukkio lähtee. On mentävä kotiin ilman pipoa ja kiertoteitä, ettei enää törmätä kiusaajiin. Vaikuttaa siltä, että rehtorin koulun ilmoitustaululle kiinnittämä ”meillä ei kiusata!” -juliste ei toimi, vaikka oikein hienolta näyttääkin iloisine lapsineen.


Kotona jääkaapin ovessa on lappu: ”Lämmitä ruokaa mikrossa ja tee läksyt.” Tietokone aukeaa. Facebookissa jaetaan kuvan, jossa pieni ihminen kurottaa pipoaan puusta. Kommenteissa on hymynaamoja, LOL-lyhenteitä ja pilkkaa. Kuvalla on kymmeniä tykkäyksiä. Helvetti jatkuu. Loppua ei näy.

Toimenpiteitä kaivataan. Rehtorin kansliaan on kokoontunut joukko aikuisia. Höpöttäjä päivittelee, että lapset ovat niin julmia. Pojat on poikia, toteaa kännykkäänsä räpläävä pönäkkä mies. Itteensä pitää puolustaa, murahtaa joku nurkasta. Rehtori katsahtaa ”meillä ei kiusata” -julisteeseen ja kertoo, että koulu on sitoutunut kiusaamattomuuteen, sitä kohtaan on ehdoton nollatoleranssi. Päivittelyä, kieltämistä, vastuunpakoilua, toivottomuutta, ei ratkaisuja. Opettajan loppukaneettina kuullaan: ”Toivotaan, että tilanne rauhoittuu.”  Tilanteet eivät rauhoitu, ne rauhoitetaan. Seuraavana päivänä opettaja kertoo luokassa, että jos kiusaamista vielä esiintyy niin luokkaretki perutaan. Kiusattu painaa päänsä pulpetin kanteen. Vihaiset katseet tuntuvat niskassa. Hän tietää, että jos luokkaretki perutaan siitä syytetään häntä, ei kiusaajia.

Yhteiskunta osallistuu lapsen kiusaamiseen kutsumalla henkistä ja fyysistä väkivaltaa kiusaamiseksi. Yhtä hyvin syöpää voisi kutsua flunssaksi. Vaikea asia siivotaan maton alle halvalla retoriikalla. Viime viikkoina olemme voineet seurata, miten aikuiset voivat haastaa kiusaajiaan oikeuteen, itkeä lehdissä ja vaatia 40.000 euron korvauksia kärsimyksestä. Vaikuttaa siltä, että jatkuvan henkisen ja fyysisen väkivallan edessä lapsi on eri asemassa kuin aikuinen, jolla yleensä on lasta enemmän henkistä kapasiteettia selvittää asioita puhumalla. 

Me suomalaiset olemme liputuskansaa. Liputamme niiden asioiden puolesta, joita pidämme tärkeinä. Äitienpäivä tuli viralliseksi liputuspäiväksi vuonna 1947. Isänpäivää on virallisesti liputettu vuodesta 1987. Tänä vuonna marraskuun 20. päivänä liputetaan ensimmäistä kertaa lasten oikeuksien puolesta, mutta päivä ei ole virallinen liputuspäivä. Ilmeisesti edes sisäasianministeriö ei näe lapsen oikeuksia niin arvokkaina, että ne ansaitsisivat virallisen liputuspäivän.

Joka kymmenes koululainen kärsii jatkuvasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Tilastokeskuksen mukaan tänä vuonna Suomessa on 540.500 peruskoululaista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

42Suosittele

42 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (75 kommenttia)

Jotu Karjalainen

Sekin on outoa että ratkaisuksi kiusaamisiin kouluissa tulee usein kiusatun siirtäminen toiseen kouluun, äkkiseltään sitä luulis että kiusaajien olisi vaihettava koulua.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Kuinkahan kauan tästä pitää puhua, ennenkuin tällainen saadaan loppumaan? Vai pitääkö ottaa järeämmät keinot. Koskettava tuo Veikon kertomus pojasta, piposta ja Facebookista. Minun aikanani siitä puuttui vain FB. Siitä on yli 40 vuotta ja silloinkin monen muunkin pipo oli puussa ja rehtori hyssytteli, syyllisti muita ja vaikeni. Minun tapauksessani päällimmäinen syy oli siinä, että koulu oli yksityinen ja sen johtokunnan edustajien lapset olivat pahimmat terroristit koko paikkakunnalla.

Kiusaaja ei ole tyhmä. Hän tajuaa, että äippä tai iskä johtokunnassa pitää rehtorin ja opettajat ruodussa, jos sanomista tulee. He olivat tasan oikeassa.

Minulla oli rillit, silmälasit jotka olivat tuolloin harvinaiset lasten nokalla.
Nyt ne ovat asuun kuuluvia ja moni käyttää niitä huvikseenkin. Ikkunasia.

Mutta, ne tilanteet ja sen lentäjän pojan naaman muistan vieläkin. Kuinka se otti veljeltä saadun lakkini käteensä pakkasella ja tuon lentäjän pojan joukko kusi sen päälle ja kaikilla ympärillä oli äärettömän hauskaa. Mitään muistikuvaa ei muista kiusaajista ei ole. Olen unohtanut kaikki muut, paitsi sen lentäjän pojan. Ne ilmeet, se valta ja johtajuus paistoi minun pelästessä mitä seuraavaksi. Onneksi eivät huomanneet, että pissasin housuuni.

Muistan myös siksi, että tästä lentäjän pojasta tuli lentäjä ja kuulin hänen englantilaisen nimensä kuulutettavan usesti lennoilla. Minulla pysähtyi lusikka tai drinkkilasi istuessani lentokoneessa matkalla ties minne. Hän ei varmaankaan enää ole lentäjä, mutta toivottvasti hänen jälkikasvunsa ei ole perinyt isältää kiusaamisviettiä.

Muistan myös rehtorin, sillä isäni laski rikkoutuneet silmälasini yhteen ja päätteli, että eihän tuo poika niin kömpelö ole valtavasta pituuskasvustaan huolimatta, että pää pulllistuu ja silmälasit hajoaan tuon tuostakin. Hän otti minut kuulusteluun. Sen seurauksena istuimme rehtorin kansliassa, isäni, minä ja rehtori muka erittäin kiireisenä. Häpesin, sillä tiesin vaikeuksien lisääntyvän.Olin rukoillut isääni, että hän ei lähtisi koululle. Hän luuli voivansa vaikuttaa. Myöhemmin hän tunnusti sen olleen virhe, mutta julkisuus ei sitä ollut. Rehtori joutui kuin joutuikin myös vihtamaan koulua ja paikkauntaa.

Noin 50 lasta ja joukossa ne kiusaajat irvistelivät ja käyttäytyivät kuin apinat banaania kärkkyessään suoraan kansliaan avautuvan ikkunan takana, jossa istuimme. Rehtori tiesi tasan tarkkaan mistä oli kyse, mutta näytteli tilanteen paremmin kuin kaupungin tähtinäyttelijä.

Kuin aristokraatti hän yritti alistaa isääni, sillä hän oli tahallaan työvaatteissa paikalla. Isäni oli rauhallinen, rehtosi ei. Yhtäkkiä isäni totesi, että nyt on rehtorilla kaksi vaihtoehtoa. Lopetatte poikani kiusaamisen tai siitä tulee julkinen. Ei ole väliä miten se loppuu, mutta tuleepa kerrankin jotain siihen viittaavaakin tietooni, niin teen kaikkeni saattaakseni teidät vastuuseen. Sanat kajahtivat kuin tuomio.

Muistan kuinka rehtori köhäisi ja naurahti, nyt herra Suomi on erehtynyt, minulla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa poikanne vilkkaaseen mielikuvitukseen. Voitte tehdä mitä haluatte. Hän luuli ettei peltiseppämestarilla ole mitään väliä.
Hän ei tuntenut isääni. Jos olisi tuntenut, olisi varmasti käyttäytynyt toisin.

Näin silloin isäni hermostuvan ainoan kerran. Rehtori säikähti tuota karaistunutta miestä, kun hän nousi äkkiä ylös, että hapuili opettajahuoneen ovea ja kasvoihin tuli pelko. Isäni hermostui rehtorin asenteeseen, eleisiin ja ilmeeseen. Siihen halveksivaan katseeseen. Niihin sanoihin, kuinka hänellä ei olisi oikeastaan aikaa tälläiseen, mutta voimmehan me parantaa mailmaa Herra Suomen kanssa hetken. Siihen ylimielisyyteen. Sitä isäni inhosi. Oli kyse hänen pojastaan, nyrkinsikuista, vaatteiden tärvelemisestä, mielivallasta ja välinpitämättömyydestä. Ja rehtosi puhuu maailman parantamisesta hetken. Kuinka voinkaan muistaa tuon kaiken? Ne on poltettu minulle selkäytimeen. Kuin tatuoitu. Niin pahalta se tuntui, sattui syvälle sieluun jatkuvasti. Pelkäsin mennä kouluun joka päivä. Opettajakunta irtisanoutui täysin tilanteesta. kukaan ei ollut huomannut eikä nähnyt mitään. Heistä osa oli koulun johtokunnan jäsenten puolisoita. He olivat sopineet, että eliittikoulussa on hyvä palkka ja tästä pidetään kiinni. Mitä nyt yhdestä oppilaasta, tännehän pyrkii heitä enempi kuin voidaan ottaa. Kun ei kuule eikä näe mitään, ei ole mistään vastuussa. Kyllä he näkivät ja kuulivat. Ei siltä voinut välttyä. Nyt ei onnistuisi, sillä on kännykkäkamerat.

En voinut jäädä sen tapahtuman ja seurausten jälkeen enää kouluun. Isäni järjesti paikkakunnan lehteen vanhan tuttavansa avustuksella lehtikirjoitusten ketjun, jossa tuotiin esiin koulukiusaaminen. Jutuissa haastateltiin rehtoria, opettajia ja isääni. Tuotiin esiin taustat ja tulos oli mahalasku. Ei meillä tällaista tapahdu. Pääsin toiseen kouluun hetkeksi, kun isä sai kutsun töihin maailmalle. Me lähdimme mukaan.
Kukaan ei kiusannut minua. pelkäsin kuitenkin valtavasti koska se alkaa taas, olinhan vieraassa maassa. Ei se alkanut. Ketään eivät häirinneet silmälasinikaan. Olin muita oppilaita päätä pidempi kukkakeppi. Olin maassa jossa opettajat välittivät. He puuttuivat heti kaikkeen ja tuntui, että heillä oli silmät sellässäkin. Kuri oli paljon kovempi. Siellä oltiin tukassa kiinni kuului oppilaan vanhempi vaikka mihin kannatusyhdistykseen. Kepistä tuli sormille, mutta se oli tasapuolista. Opettaja oli ehdoton auktoriteetti, eikä hänen työhönsä vaikuttanut oppilaan tausta. He olivat kannustavia ja apua sai kun pyysi. Olin aivan onnessani. Minulle alkoi ilmaantua kavereita ensimmäitä kertaa elämässäni koulussa. Me pelasimme yhdessä, vietimme aikaa yhdessä ja tehtiin luvattomia juttuja yhdessä. Mutta ketään ei kiusattu. Ei sellaista tapahtunut.

Pipoa ei kukaan heittänyt puuhun enää koskaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Saitpa jutullasi aikaan sen, jota ei kovinkaan usein tapahdu että nyt kyyneleet vierivät poskillani. Onneksi loppu oli lohdullinen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

On sydäntä särkevää nähdä lapsen hätä kun hän joutuu kiusaamisen kohteeksi vuosikausiksi. Aikuisella on kuitenkin keinot selvitä puhumalla tai väistymällä, mutta lapsi on täysin aseeton.

Olen ollut ihmeissäni jo pitkään, että miten tätä ongelmaa ei vain saada kuriin kun jatkuvasti kuulee tai lukee näistä pikku-hitlereistä, jotka joukolla kiusaavat yhtä onnetonta lasta.
Eikö empatiasta ja ihmisten välisistä reiluista suhteista puhuta enää kotona ollenkaan? Pitkälti lähden itse siitä, että jo hyvin varhain vanhemmista lähtevät asenteet ja tavat lähimmäisiämme kohtaan. Kotona kaltoin kohdeltu lapsi antaa vahingon kiertää...

Susanna Kaukinen

Oli niin laatuteksti että laitoin $5 boostilla facebookis eteenpäin.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Suomi muuten asioituu myös työpaikkakiusaamisessa... miksiköhän.

Olli Polli

Pisa-Suomi loistaa jälleen tai edelleenkin. Ei ole meno muuttunut sitten kouluaikojeni...

Koulukiusaajat pääsee ministeriksi ja kiusatut eivät saa apua!!!

Hyvä Suomi!

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Voi kiusattu ja suojaton! Joku ehdotti Lähestymiskieltoa, toimisiko?
Sanktio jos sitä rikotaan.

Ps. Voi hakea jopa oman perheen jäsenelle. Max 3kk.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Itsekin olen monesti ihmetellyt, miten vakavatkin pahoinpitelytapaukset muuttuvat jossakin matkan varrella kiusaamiseksi. Aikuisten maailmassa lähdettäisiin käräjille ovet paukkuen, mutta lasten kohdalla homma jätetään täysin epäpätevien ihmisten hoidettavaksi.

Käyttäjän JariKorpela kuva
Jari Korpela

Jep, koulussa tönitään ja tuupitaan maahan, rikotaan tai varastetaan tavarat, sotketaan vaatteet, revitään ja lyödään ja vaikka mitä. Mutta se on vain kiusaamista. Vanhemmatkin viedään käräjille luunapista ja monen sadan euron sakot päälle pahoinpitelystä. Joku sopusuhta asioien välillä olisi hyvä olla. Vaikka kyse onkin lapsista eikä rikosoikeudellista vastuuta välttämättä ole, mutta korvausvelvollisuus on, ja henkisistä ja fyysisitä kärsimyksiä pitäisi korvauksia maksaa, eikä vain materiasta, joka uhrille itselleen on usein toissijaista.

Käyttäjän sadek kuva
Sade Kondelin

Muistan ikuisesti sen, kun menin ensimmäistä kertaa vanhempieni kanssa puhumaan opettajalle siitä, että minua kiusattiin. Istuimme muuten tyhjässä tekstiilityön luokassa ja opettaja Pertti Korhonen sanoi: "Mitä sellaista luulet sinussa olevan, että muut haluavat kiusata sinua?"

Kun kuudennella luokalla vietin välitunteja koulun vessassa kiusaajia ja kylmää paossa, kiusaajat kantelivat siitä opettajalle. Tämä sitten nuhteli minua ankarasti sanoen: "Vaikka sinä luuletkin olevasi parempi kuin muut, se ei anna sinulle oikeutta rikkoa yhteisiä sääntöjä." Selitettyäni, että olin mennyt vessaan, koska ulkona oli niin kylmä, että paikoillaan jossain nurkassa istuminen kävi liian epämukavaksi. Tähän opettaja Unto Heikura sitten totesi: "Jos olisit todella niin älykäs kuin luulet olevasi, keksisit kyllä muutakin tekemistä kuin istumista."

Kiusaava lapsi voi vielä parantaa tapansa. Kiusaava opettaja on hirviö.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Valitettavasti se kiusaaminen, lasten kuin aikuistenkin johtuu kaiken kattavasta itsekeskeisyydestä yhteiskunnassamme. Olemme ulkoistanut vastuun yhteiskunnalle jolloin voimme olla vapaita, vailla vastuuta, kehittäen itseämme jotta saamme itsellemme jotakin. Enemmän rahaa, aikaa, valtaa, kunnioitusta, tavaraa - itsellemme. Joulun tullen ajettelemme toista ihmistä - mitä kivaa minä itse voisin ostaa toiselle.

Jos kääntäisimme hieman katsetta itsestämme niin näkisimme maailman.

Näkisimme maailman jossa joku tarvitsee apua, vähäistäkin, ehkä vain katseen ja hymyn.

Siitä se lähtee, toisten huomioimisesta. Eikä itse tarvitse edes luopua mistään.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kyllä koulussa kiusattiin siihen "vanhaan hyvään aikaankin". Nykyään asiaan kiinnitetään huomiota, vaikka ei vielä riittävästi. Ei koulukiusaaminen kuitenkaan ole mikään nyky-yhteiskunnan ongelma.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Käytinkö termiä nyky-yhteiskunta? Vai puhuinko yhteiskunnasta pelkästään jolloin aikajänne kattaa myös nykyaikaa edeltävät ajat.

Edelleen se huomion kiinnittäminen oman navan ulkopuolelle on se avainasia.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #21

Yleensä tuo omaan napaan tuijottaminen ja vastuun ulkoistaminen liitetään nyky-yhteiskuntaan. Eipä sitä vanhaa ja parempaa maailmaa ole tainnut koskaan oikeasti olla olemassa.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen Vastaus kommenttiin #23

Enkä puhunut vanhasta paremmasta maailmastakaan vaan esitin toiveen enempi tulevaisuuten katsoen.

Pasi Ensio
Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kiusaamisen ehkäisy on varsin ongelmallinen ratkaistava, sillä avaimet lasten käytöksen kehittymisessä ovat - ja pitääkin olla - kotikasvatuksessa.

Arvoja, kuten oikeudenmukaisuus, rehtiys ja heikomman puolustaminen , ei nähtävästi pidetä monissa kodeissa lainkaan esillä tai tärkeinä lapsen ohjauksessa kohti nuoruutta ja aikuisuutta.

Kiusaaminen ei myöskään ole mikään uusi ilmiönä, vaan sitä on varmasti esiintynyt aina, ehkä aiemmin vielä enemmän kuin tänä päivävä. Opettajat kyllä tietävät tilanteen ja ketä kiusaajat ovat, mutta eivät juurikaan pysty vaikuttamaan asiaan muulla tapaa, kuin todeta huokaisten luokan edessä yksilöimättä ongelmaa " Ei saa kiusata muita ".

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Miksiköhän en ole lainkaan yllättynyt, että tässä(kin) tarinassa syytä kiusaamisesta vieritellään sujuvasti niin yhteiskunnan, koulun, rehtorin kuin opettajankin niskaan. Mikä tahansa taho kelpaa syntipukiksi, paitsi kuspäinen ja muita piinaava Jonne-Petteri, ja Jonne-Petterin kädettömät tai/ja luonnevikaiset vanhemmat. Ei hemmetti, sittenhän meidän pitäisi etsiä syyllisiä peilistä.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Olet ymmärtänyt lukemasi väärin. Ei tässä(kään)tarinassa syntipukkeja etsitä. Kiusaaja tietenkin on vastuussa siitä mitä tekee. Jos kiusaaja on ala-ikäinen niin silloin jollain aikuisella on vastuu lopettaa hänen harjoittamansa toiminta.

Se onko hänen Jonne-Petteri tai kusipää vanhempansa kädettömiä tai/ja luonnevikaisia ei ratkaise kiusaamistilannetta. Vai luuletko, että kiusaaminen loppuu jos rehtori sanoo, että Jonne-Petterille: olet kusipää ja sinulla on huonot vanhemmat.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Ookkei, pilkotaan tekstiäsi hiukan:

"Rehtori katsahtaa ”meillä ei kiusata” -julisteeseen ja kertoo, että koulu on sitoutunut kiusaamattomuuteen, sitä kohtaan on ehdoton nollatoleranssi. Päivittelyä, kieltämistä, vastuunpakoilua, toivottomuutta, ei ratkaisuja."

Ts. siinä se rehtori vain päivittelee, muttei tarjoa ratkaisuja.

"Opettajan loppukaneettina kuullaan: ”Toivotaan, että tilanne rauhoittuu.” Tilanteet eivät rauhoitu, ne rauhoitetaan."

Juu, opettajakin latelee vain latteuksia, eikä rauhoita tilannetta.

"Yhteiskunta osallistuu lapsen kiusaamiseen kutsumalla henkistä ja fyysistä väkivaltaa kiusaamiseksi."

Ja sitten onkin jo yhteiskunta syyllinen, kun vähättelee ongelmaa.

Missään kohtaa tekstiäsi ei ole pienintäkään viittausta siihen, että syyllinen olisi Jonne-Petteri tai hänen vanhempansa, jotka antavat Jonne-Petterin tehdä tekosiaan. Missään kohdin et uskalla todeta, että kiusaaminen on seurausta kasvatuksen puutteesta. Pääsee helpommalla, kun ruinuttaa miten rehtori ja opettajat eivät yliluonnollisine kykyineen pysty pitämään järjestystä vielä koulun rajojen ulkopuolellakin.

Ja jos rehtori ja opettajat pystyvätkin puuttumaan asiaan, niin Jonne-Petterin vanhemmat yhdessä ammattiymmärtäjien armeijan kanssa pitävät kyllä huolen siitä, että maksavat kallista hintaa siitä, että ovat menneet puuttumaan väärinymmärretyn nuoren vaikeaan kasvuprosessiin. Jonne-Petterihän voi syrjäytyä, jos ei saa piestä pienempiään.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi Vastaus kommenttiin #22

Kirjoitukseni ei edelleenkään hae syyllistä tai syylllisiä. Tämä kirjoitus ei käsittele sitä mistä kiusaaminen johtuu, vaan esittää kuvauksen miten homma pahimmmillaan voi mennä, miten yksin kiusattu voi jäädä ja miten avuttomia aikuiset ovat hoitamaan tilannetta. "Päivittelyä, kieltämistä, vastuunpakoilua, toivottomuutta, ei ratkaisuja" -lause ei viittaa suoraan rehtoriin vaan kaikkiin aikuisiin, jotka hänen kansliassaan ovat.

Olen kanssasi samaa mieltä, että kiusaaminen on usein seurausta kehnosta kasvatuksesta. Olisin toki voinut kirjoittaa siitäkin näkökulmasta tämän juttuni, mutta tähän valitsin eri näkökulman. Jos tämän kirjoituksen tarkoitusta haluaa kaivaa esille niin se pyörii ongelman ratkaisun ympärillä, ei sen alkuperän.

Se että yhteiskunta eli me kutsumme henkistä ja fyysistä väkivaltaa kiusaamiseksi on mielestäni vähättelyä, vaikka se syyllistävältä se kuulostaisikin. Sen suhteen juuri siihen peiliin kannattaa katsoa.

Toivottavasti tämä selvensi kirjoitustani sinulle.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #28

Niin. Minusta koko kiusaamiskeskustelun (ja myös sinun kirjoituksesi) ongelma on, että keskustelua yritetään käydä ns. korrektisti ketään loukkaamatta. Ja koska ketään ei haluta loukata (myöskään niitä kiusaajia), keskustelu jää sellaiseksi ympäripyöreän maailmaa syleileväksi, jossa mietitään miksei "yhteiskunta" osaa käsitellä asiaa oikein, ja miksei "yhteiskunta" puutu asiaan.

Ja minä taas olen sitä mieltä, että ongelman ratkaisu on juurikin siellä ongelman alkuperässä. Siis siinä, että niille Jonne-Petterin kyvyttömille vanhemmille saadaan menemään perille, että Jonne-Petteri on huonosti kasvatettu kuspää, joka terrorisoi muiden elämää. Vaikka sellainen julmuus kuinka pahoittaisi Jonne-Petterin tai hänen vanhempiensa mielen.

Siihen saakka kunnes Jonne-Petterin vanhemmat joutuvat kokemaan riittävästi häpeää siitä, että ovat unohtaneet kasvattaa kakaransa, me voimme keskittyä ihmettelemään miksi tällaiseenkin keskusteluun ilmestyy tyhjäpäisiä kommentteja, kuinka kiusatut ovat jo lähtökohtaisesti tuomittuja luusereita, joita tulevaisuuden voittajat hiukan leikkisästi koettelevat.

Pasi Ensio Vastaus kommenttiin #40

Miksi jotain pitäisi loukata?
Entä, jos Jonne-Petterin vanhemmat ovat yksinhuoltajia, alkoholisteja tai jotenkin muuten elämän hallinnan menettäneitä tai uravanhempia, joilla ei riitä aikaa eikä kiinnostusta lapselle. Miten tässä tapauksessa auttaa Jonne-Petterin tai hänen vanhempiensa nöyryyttäminen?

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #47

Jos vaikka siksi, että se tuntuu olevan ainoa tapa, jolla ihmisen saa kiinnostumaan? Jonne-Petterin vanhempia ei oikein näytä liikuttavan se, että J-P:n kiusatun koulukaverin elämä on pilalla, mutta se tuntuu omissa pyrstösulissa ihan eri tavalla, että oma maine kärsii. V-mäistä kun kaverit klubilla ihmettelee, ettei se saa edes opetettua kersaansa tavoille.

Ja loppujen lopuksi vanhempien pitäisi olla vastuussa lapsensa tekemisistä niin hyvässä kuin pahassa, ei "yhteiskunnan".

Pasi Ensio Vastaus kommenttiin #51

Pitäisi ja pitäisi. Jos vanhemmat ovat vaikka päihderiippuvaisia tai lapsen kotona painitaan muiden ongelmien kanssa, niin miten silloin auttaisi asiaa, vaikka nämä vanhemmat laitettaisiin jalkapuuhun kirkon eteen? Lyötyä lyötäisiin lisää.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Koulussa ne luonnevikaiset vanhemmat eivät ole mukana, elleivät ole opettajia tai rehtori.
Kokemukseni mukaan kiusaaja ja hänen joukkonsa ei suinkaan ole tyhmää sakkia eikä se Jonne-Petterikään. Suurinta osaa vanhemmista voidaan vedättää vuosikausia, jos koulussa ei ole halua tai resursseja puuttua kiusaamiseen ja kertoa kotiin yksityiskohtaisesti mitä Jonne-Petteri on tehnyt. Yhtään silottelematta ja selittelemättä ja vetämällä mukaan myös vanhemmat.

Sitähän ne opettajat valittaa, että lait ja määräykset eivät riitä kurinpitoon pahimmissa tapauksisa. Ja ne Jonne- Petterit tietää sen. Jotkut opettajat jopa itse pelkäävät näitä pahimpia oppilaitaan. Olisko ollut viimeviikolla, kun yksi opettaja kertoi televisiossa joutuneensa kuristetuksi ja ainoastaan se, että lensi siinä pahoinpitelytilaaneessa ulos luokan ovesta, pelasti hänet. Viereisen luokan miesopettaja pääsi tällöin väliin ja taltutti riehuvan oppilaan. Eikös tuollaiset oppilaat kuuluisi jo hoitoon joksikin aikaa jonnekin suljetulle? Opettajiahan siellä jo on.

Olinhan minäkin taannoin ammttiopistossa yhden lukuvuoden sijaisena, kun opettajat alkoivat oirehtia ja joutuivat ketjussa hermolomille. Piti olla vain 2-4 viikkoa, mutta kokeneena koulukiusattuna ennakkoluuloton rehtori pyysi jatkamaan ja pestiä olisi jatkettu siitäkin. Tulihan siinä muutama Jonne-Petterin vanhempi silmille, mutta nyt elämää kokeneena pystyy asiaa käsittelemään hermostumatta ja vain tosiasioihin tarttumalla. Ongelmaksi oli muodostunut n. 20 pojan joukko, joita kukaan ei laillisin keinoin saanut kuriin, vaan heidät oli pakko pitää mukana, vaikka kaikki olivat mielesssään samaa mieltä, hoitoon ne tarvitsisi laittaa.

Poikien konstit olivat tasan samat kuin silloin ennen. Vain välineet häiriköintiin ja kiusaamiseen olivat lisääntyneet ja pahetuneet. Monella oli selkeästi mielenterveyshäiriöitä. Siihen ei kuitenkaan voinut puuttua. Yksin ympimielisiä ja osin pelokkaita, mutta joukko ja sen hyväksyntä antoi voimia. Monella oli kotona hankalaa. Sikäli vaikea paikka, koska loppuelämään vaikuttavat valinnat olivat juuri sillä hetkellä esissä ja jokainen vain tuli kouluun, jos huvitti tai ei ollut muuta tekemistä.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Ehkäpä siitä peilistä on apua. Ei syyllinen ole pelkästään Jonne-Petteri ja hänen vanhempansa vaan me kaikki jotka annamme asioiden tapahtua kääntämällä katseen pois.

Opetamme lapsillemme pahan menevän pois, vain kääntämällä katseemme.

Helppoa on syyllistää yhteiskunta kaikista ongelmista. Kiusaamisesta, työttömyydestä, köyhyydestä... Kuitenkin yhteiskunta olemme me, ei se virkamies vaan me. Jokainen päätöksemme muokkaa yhteiskuntaa pienen pienin askelin. Itkemme kuitenkin että emme voi vaikuttaa asioihin ja jälleen kerran käännämme katseemme pois, vaikka jokainen valinta jonka päivittäin teemme on juuri sitä vaikuttamista.

Käyttäjän JariKorpela kuva
Jari Korpela

Jälleen hyvä kirjoitus.

Ehkä kiusaaminen johtuu puhtaasti empatian puutteesta. Sekin on sellainen joka vanhempien pitää opettaa lapsilleen nuorena. Kun lyöt tai haukut toista, häntä sattuu, eikä hänestä tunnu hyvältä ja hänelle tulee paha mieli.

Tilannetta ei saisi päästää niin pitkälle, että lapsi ei enää välitä mitä hän tekee toisille. Kiusaajat eivät vain ymmärrä sitä ja heidän mielestään se kiusaaminen on vain hauskaa ajanvietettä, jolla pönkitetään omaa itsetuntoa. Siinä vaiheessa ei auta kuin kovat keinot, eikä kellään ole kivaa, mutta kiusaaja on saatava ymmärtämään tekojensa seuraukset. Kun lapsi on koulussa hänen pitäisi nämä asiat ymmärtää. Yhteiskunnan on mahdoton puuttua asiaan kuin vasta siellä, ellei sitten esikoulussa tai tarhassa ole jo opetettu. Asiaan ei voida muuten ennaltaehkäisevästi puuttua, mutta keinot pitää olla jälkiehkäisyyn.

Kiusaaja voitaisiin laittaa jälki-istuntoon, erottaa määräajaksi, määrätä maksamaan korvauksia, siirtää toiseen kouluun, mutta ennen kaikkea ohjata psykologille/psykiatrille ja monta käyntiä (Yleensä kuitenkin kiusattu siirretään toiseen kouluun ja hänet ohjataan psykologille.). Teoilla pitää olla seuraukset, mutta myös hoitoa pitää antaa. Jonkun täytyy opettaa hänelle empatiaa ja muita hyviä arvoja, jos sitä ei vanhemmat tai kukaan muu ole aikaisemmin tehnyt. Jos nämä asiat vaan lykätään kunnes nuori on yläasteella, on tilanne jo äitynyt liki mahdottomaksi korjata helpolla. Asioihin pitäisi puuttua vielä kun nuori on ala-asteella, jolloin opettajilla ja vanhemmilla ihmisillä on vielä auktoritettia oppilaisiin.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen

"Ehkä kiusaaminen johtuu puhtaasti empatian puutteesta. Sekin on sellainen joka vanhempien pitää opettaa lapsilleen nuorena. "

Olet osin oikeassa arvauksesi suhteen ja osin väärässä. Empatian puute on osin biologinen kyvykkyys ja suurelta osin kuten esität sosiaalisaation tuotos. Toisaalta lapsen kasvuun vaikuttaa kodin lisäksi vertaisryhmät ja ne ympäristöt jonka osallisia lapset ovat. Itsetunnon kehittyminen on jokaisen lapsen kehitysprosessi ja toki siihenkin vaikuttaa kasvuympäristö, mutta toisaalta myöskin biologinen perimä. Esimerkiksi siten onko lapsella liiallinen herkkyys ottaa kaikki itseensä eli yli tunteellisesti. Ylitunteellinen lapsi saattaa kehittää itselleen kovan maineen, piilottaakseen oman herkkyytensä, joka on saattanut olla toisien kiusaamisen kohteena.

Ehdotuksesi kiusaajan osalta ovat mielestäni kömpelöitä, koska mielestäni viisaampaa olisi laittaa kiusaaja/kiusaajat ja kiusattu/kiusatut ensiksi selvittämään asiaa yhdessä esimerkiksi koulupsykologin kanssa. Sitten yhdessä vanhempien kanssa. Mikäli asia ei selkeydy tulisi apua tarvitsevat ohjata tarvittavaan apuun. Olemme ehdottomasti samaa mieltä siitä, että asioihin pitäisi puuttua!

Jaska Ojansuu

Miksei lapsi voisi haastaa kouluaan tai kiusaajiaan oikeuteen. Olisi ennakkona sille, että kiusata ei todellakaan saa.

Vai pitisikö kiusatun vanhempien laittaa lapsi itsepuolustuskursseille ja sanoa pistä turpaan jokaista joka vitt#ilee. Näinkö yhteiskunta opettaa lasta ratkaisemaan ongelmat?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Koulukiusaamisen suhteen minulle on muodostunut hyvin yksinkertainen, mutta sitäkin selkeämpi näkemys: "Tilaisuus tekee varkaan".

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Kiusaaminen, kiusaaminen, kiusaaminen.

Kiusaamisessa on erilaisia muotoja. Lapsen kiusaamisessa on ehkä toisenlaisesta motiivista kysymys, kuin aikuiskiusaamisessa/työpaikkakiusaamisessa.

Lapsi ei ehkä ymmärrä, eikä ymmärräkään. Uskon, että suurimmasta osasta lapsikiusaajia ei tule aikuiskiusaajia.

Aikuiskiusaamisessa pitäisi kysyä useimmin, jota kuitenkaan ei kysytä.

Minä kysyn nyt: Mikä on kiusatuksi tulemisen kokeneen, oma osuus jouduttuaan kiusatuksi?

Olen pitkällä luottamusmiesurallani joutunut tekemään tuon kysymyksen itselleni, sekä kiusatuksi tulleelle monia kertoja.

Pystyseinä aina edessä. Kiusatuksi tulleen oma käsitys on lähes aina subjektiivinen. Omasta lähtevä kokemus.

Käyttäjän sadek kuva
Sade Kondelin

"Mikä on kiusatuksi tulemisen kokeneen, oma osuus jouduttuaan kiusatuksi?"

Voisitko tarkentaa? Puhutko kiusatun osallisuudesta itse kiusaamiseen vai sen lopettamiseen? Vai jostain muusta?

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Sade. Tarkoitan omalla osuudella kiusatuksi kokevan omaa käyttäytymistä lähipiirissä, jossa hän kokee tulleensa kiusatuksi.

Enemmän ajattelin ns. aikuis/työpaikkakiusaamista.

Tottakai vuorovaikutus toimii myös lasten keskuudessa.

Kiusaamiseksi tulkitaan usein pelkkiä erimielisyys-tekijöitä, jossa kiusatuksi kokenut ei saa yhteisön ymmärrystä omille tulkinnoilleen.

Käyttäjän sadek kuva
Sade Kondelin Vastaus kommenttiin #31

Aivan. Itse en ole koulukiusaamiskokemuksista puhuttaessa kuullut tilanteista, jotka voisi tulkita tuollaisiksi erimielisyystapauksiksi, mutta varmaan niitäkin jonkin verran esiintyy. Aikuisten maailmassa varmaan enemmänkin - tosin tällaisista erimielisyyksistä voi tulla kiusaamistyyppistä henkistä väkivaltaa, jos yhteisön "ymmärryksen puute" ilmaistaan niin, että siitä tulee jatkuvaa halveksintaa ja vähättelyä.

Matti Mantila

Tjaa,

Kyllä mina ainakin olen huomannut, että ne, jotka ala- ja yläasteella eniten saivat turpaansa, ovat myöhemmässä elämässään ajautuneet narkkareiksi ja muuksi yhteiskunnan roskasakiksi. Se kertoo siitä, että jos ei naljailua koulussa kestä, ei kestä myöhemmässäkään elämässä paineita. Niitä, jotka osaavat pistää tavalla tai toisella vastaan, ei pysty kiusaamaan.

Tiina Viktoria

Tähän on kyllä pakko sanoa, että tuo ei todellakaan pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Tunnen monta koulukiusattua henkilöä, jotka ovat nykyään voimakkaita taistelijoita. He eivät anna ihmisten kävellä ylitseen, he eivät anna pienien kommelluksien haitata elämää. Heistä on tullut sitkeitä.

Itsekin kiusaamista kokeneena voin näin jälkeen päin todeta, että se oli rankkaa aikaa, mutta selvisin siitä. Kärsin pitkään huonosta itsetunnosta, mutta työstän sitä päivittäin paremmaksi. Olen ylpeä selviytymisestäni. Minun tapauksessa suurin osa kiusaajistani on nyt yhteiskunnan "roskasakkia" eli narkkareita yms. Itse olen juuri valmistumassa ammattiin.

En ollut lapsena sitkeä, en voi väittää ettenkö olisi ollut turhautunut epätoivoon ja ajatellut ettei ole mitään syytä elää. Kuitenkin jotenkin jaksoin puskea kaikki ne vuodet läpi ja nyt olen sitkeä. Ja ylpeä siitä!

Tänä päivänä, jos näen kiusaamista vähintään puutun siihen ilmaisten kantani, että se ei ole hyväksyttävää ja teen voitavani sen lopettamiseksi. Jos ei puutu millään tavalla kiusaamiseen, vaan sulkee silmänsä, antaa tukensa kiusaajalle. Sitä ei saa hyväksyä!

Käyttäjän SannaEdelmanDomingues kuva
Sanna Domingues

Kyllä sekä kiusatuista että kiusaajista voi tulla menestyneitä tai vaihtoehtoisesti yhteiskunnasta jollain tapaa syrjäytyneitä. On totta, että kiusaamista voi usein välttää olemalla vahva, näyttämällä, ettei välitä siitä. Ei kenelläkään kuitenkaan ole mitään oikeutta kiusata sellaista, joka jostain syystä ei osaa puolustaa itseään tai joka ei osaa olla välittämättä kiusausyrityksistä.

Monet huonoon asemaan ajautuneet kiusatut ovat sitä paitsi luultavasti ajauneet tilaansa nimenomaan sen vuoksi, että tuen sijasta he ovat saaneet osakseen kiusaamista. Yritäpä siinä nyt ponnistaa heikoista asemista, kun toiset vielä tuuppii.

Minua ei ole koulussa kiusattu, tai en ole hoksannut havaita moista. Tunnen itseni todella onnekkaaksi. Kyllähän sitä kiusaamista oli paljon 80-luvullakin ja satutin kerran kantapäänikin, kun tyhmänrohkeana menin kiusattua auttamaan ja jalkani puristettiin oven väliin. Jatkoin silti toisten tukemista, koska kiusaaminen tuntui kaikella tapaa jotenkin niin älyttömän typerältä. Onneksi meidän rehtori oli sen verran fiksu, että otti asiat ihan asiallisesti ja uskoi minun sanaani todistajana asioissa. Tosin kuulutti julkisesti minut rehtorinkansliaan ja muut ihmetteli, mitä on tapahtunut. Hassua oli, että kovikset luuli, että olin tehnyt jotain "ikävää" ja he pitivät minua enemmän arvossaan ja taas toiset ajattelivat sen luultavasti kuuluvan johonkin muihin asioidenhoitoihin.

Joka tapauksessa näistä kaikista vanhoista koulututtavuuksista en tiedä, mihin he ovat päätyneet, mutta sekä kilttejä ja "ganstereita" olen nähnyt hyvissä töissä sekä toisinpäin.

Käyttäjän PetSu kuva
Petri Suomi

Ei tullut narkkaria, ei alkoholistiakaan (ainakaan vielä) eikä sosialipumia. Ison, tunnetun ja maailmanlaajuisen yrityksen pomon paikalta erosin enkä koskaan ole tehnyt yhtä ainutta CV:tä. Koulun eniten turpaansa saanut lapsi.

Töissä oma sietokykyni aikuisten väliseen kiusaamiseen ja minkäänlaiseen häirintään oli ehdoton nollatoleranssi. Kaikki sen tiesivät ja ei sitä silloin edes yritetty.
Väkivalta fyysisesti ja henkisesti on työelämässäkin yleistä kuten jokainen tietää ja ihmisten sietokyky on erilainen. Ihmisillä on erilaisia arvoja, tapoja ja kokemuksia menneisyydestä. Ja varsinkin erilaisia elämäntilanteita.

Kaikilla on töissä kuitenkin se yksi ja ainoa yhteinen seikka.
He ovat työsuhteessa ja ansaitsemassa rahaa tekemästään työstä. Hänen koskemattomuutensa on myös työnatajan asia.

Esim: Jos joku ei pidä alapään vitseistä ja kertoo julki asia, niin se ei saa olla missään tapauksessa vaiheessa kenenkään muun asia ryhtyä häntä siitä härnäämään, saati terrorisoimaan työtä.

Ihmiset ovat erilaisia ja monesti piti huomioida työtehtävät mihin joku mahdollisesti sopisi parhaiten. Kenekään ei silti tarvitse sietää kiroilua, haistattelua tai syrjintää toiselta työkaveriltaan. Ei tarvitse olla kovis, vaikka se onkin hyvä ominaisuus.
Kaikki vaan eivät sitä ole ja monesti se johtuu elänäntilanteesta. Heillä on myös oikeus työntekoon. Jos ei olisi, niin kovanaamthan joka paikassa hengailisi.

Ei sekään kovin mukavalta tunnu, jos rakas anoppi on juuri kuollut ja töissä alkaa joku vääntämään vitsiä jostain hupaisesta tilanteesta, että ei ookkan ollut näin hauskaa senjälkeen, kun anoppia naarattiin. Toisten tunteiden ja tapojen huomioonottamisesta on kyse. Joskus on vain paras jättää vitsit kertomatta. Huumoria silti kokonaan unohtamatta.

Miksi sitten on niin kovin erilaisia tilanteita? Olin Suomessa haujaisissa äitini eläessä ja suku oli erittäin uskonnollista. Vainaja ja leski olivat uskossa ja tietenkin me kutsuttuina kunnioitimme tilaisuutta. Olisi ollut äärimmäisen typerää alkaa keskusteleaan jonkun kanssa kesken virrenveisuun tai siunaustilaisuuden, kun pitkästytti ja unohdin käydä vessakin.
Minä päätin kestää se lopputtoman virrenveisuus ja lauloin mukana. Äitini, joka oli myös uskova oli erittäin iloinen ja ylpeä minusta. Noin helppoa on pakanankin mukautua, eikä sattunut yhtään. Kunnioitin vain muita ihmisiä ja vainajaa.

Toisen kerran olin aivan omituisissa hautajaissa, jossa vainaja oli jo purkissa ja silti määritellyt mitä tehdään ja aikataulun mukaisesti. Vainaja oli muusikko, entinen alkoholisti joka oli ollut raittiina 30 viimeistä vuottaan.

Siunaustilaisuutta ei pidetty, koska vainaja halusi niin. Menimme melko isolla laivalla Atlantille, jossa soitettiin poppikoneista vainajan omaa musiikkia ja juomaa ja ruokaa riitti. Paikalle oli lennätetty stanup-koomikko joka puhui aivan pehmoisia ja juomalasi täyttyi heti, kun unohti sitä vahtia.

Tuhkat piti heittää Atlantin tuuliin ja kaikkien yhtyä lauluun, joka tuli instrumenttaaliversiona poppikoneista. "Mahtava peräsin ja pulleat purjeet"

Paikalle oli kutsuttu vain ne, jotka pystyivät sietämään tuollaisenkin menon.
Lopuksi katsottiin vainajan jättämä filminpätkä, jossa hän kiitti kaikkia kavereitaan paikalletulosta, ystävyydestä ja myötäelämisestä. Kuvassa hän kaatoi itselleen muutaman terävän ja totesi, että raittiutta on kestänyt jo riittävän kauan eikä tässä tilanteessa ole enää vaaraa vaikka jäisi ryyppy päälle.

Näin erilaisia me ihmiset olemme ja siksi meidän pitää olla hyvin tarkkana, että emme loukkaa läheisimpiä ja tuntemattomampiakaan tahallaan ainakaan. Kuten Hannu Lauerma ohjelmassaan juuri totesi, että pojitteluun ja homotteluun on moni kuollut. Niin pienestä on se on tietyssä tilanteissa kiinni. Sopivassa mielentilassa kohteena oleva ottaa aseen tai terävän ja sitten onkin sanoja vainaa.

Japanissa opin neuvotteluissa hyvän tavan. Japanilaiset eivät perinteisesti koskaan tyrmää toisen osapuolen mielipiteitä suoraan, vaikka olisi kyseessä kuinka tuttu porukka ja fugua syöty ja karaokessa käännätty moneen kertaan. Eivät koskaan.
Hienosti vastaus alkaa lauseilla. Tämä teidän ehdotuksenne tai luonnoksenne on erinomainen, mutta me haluaisimme hiukan keskustella siitä.
Ei, niinkuin suomalaiset. Eihän tässä ole s*****na mitään järkee. Arvatkaas kummassa tapauksessa syntyy neuvottelutulos nopeemmin?

Pasi Ensio

Ismael Mantilan mielestä koulukiusaaminen on siis ihan paikallaan, jotta saadaan hyvissä ajoin karsittua jyvät akanoista?
Kymmenen oppilasta ottaa kohteekseen yhden, ehkä pienemmän, tukevamman, rillipäisen, älykkään tai jotenkin muuten joukosta erottuvan ja porukalla nujertavat hänet henkisesti ja ehkä fyysisesti. Miten helvetissä sinä voit sanoa, että tällä kiusatulla on muita heikompi paineensietokyky ja että hän sortuisi jokatapauksessa myöhemmäsää elämässään? Tuollainen tyhmyys on raivostuttavaa.

Matti Mantila

Myönnettäköön, että paljon vahvemmin ei mene kiusaajillakaan, mutta ovat sentään tuottavassa työssä duunareina. Vapaa-aika sitten käytetäänkin melkein kokonaan viinanjuontiin. Voihan asian tietysti niinkin nähdä, että kiusattujen sortuminen myöhemmässä elämässä on seurausta kiusaamisesta, mutta itse uskon aiemmin esittämääni selitysmalliin.

Tiina Viktoria Vastaus kommenttiin #49

Pahoitteluni henkilökohtaisuudesta Ismael, mutta et vaikuta joutuneesi kiusatuksi.

Monien kiusaaminen jatkuu vuodesta toiseen ja niin kuin omalla kohdallani, kasvoin siihen, että minä nyt vain olen huonompi kuin muut ja muilla on oikeus kiusata minua. Lapsen itsetunto ja arvomaailma rakentuu kumminkin siinä ympäristössä, jossa kasvaa. Mihin muuhun ajatusmalliin tuollaisessa ympäristössä voisi oppia? Jossain vaiheessa kiusaaminen vain on niin arkipäivää, että sen jopa hyväksyy ja alkaa ymmärtämään kiusaajia.

Kun kiusaaminen oli vihdoin loppunut ja tutustuin ihmisiin, jotka eivät tunteneet historiaani, minun oli vaikea ottaa kehuja vastaan.
He saattoivat sanoa esimerkiksi, että olen heidän mielestään kaunis. Nauroin päin naamaa että "niin varmaan" ja oletin, että he vain pilkkasivat. Monen vuoden tuollaisen ajattelutavan jälkeen, miksi olisin kuvitellut jotain muuta? Kesti kauan, ennen kuin ymmärsin, että he olivat oikeasti sitä mieltä ja että olin luultavasti loukannut monia torjumalla heidän mielipiteensä niin jyrkästi.

Kiusaajat olivat "aivopesseet" minut ajattelemaan itseäni yhteiskunnan pohjasakkana. On aika haastavat lähtökohdat itsenäiseen elämään, kun on tottunut antaa muiden jyrätä istsensä. Eli kiusattujen "sortuminen" myöhemmässä elämässä tuntuu aika järkeenkäyvältä, eikö?

Pasi Ensio Vastaus kommenttiin #63

Ei kai se kiusattujen sortuminen mikään selviö ole. Kiusattu voi menestyä vaikka miten hyvin myöhemmin elämässään, kun taas kiusaaja voi olla se joka löytää itsensä myöhemmin roskiksesta. Jälkensä kiusatuksi tuleminen jättää jokaiseen kiusattuun, se on varmaa. Miten syvät nuo arvet on, se riippuu hyvin monista seikoista.

En tiedä onko olemassa mitään tutkimusta, mutta väittäisin näissä kiusaajissa olevan huomattavasti enemmän moniongelmaisia lapsia kuin kiusatuissa. Näin oli ainakin minun kouluaikanani. Kiusaajat olivat lähinnä juuri rikkinäisistä kodeista, joissa oli alkoholiongelmia, työttömyyttä, väkivaltaa jne.

Tiina Viktoria Vastaus kommenttiin #68

Taisin ilmaista itseäni hiukan epäselvästi. Olen samaa mieltä kanssasi Pasi. Viittasin aiemmin niihin kiusattuihin, jotka ovat murtuneet paineen alla ja päätyneet päihderiippuvaisiksi tai tehneet itsemurhan. Nämä ovat tietenkin ne näkyvimmät seuraamukset kiusatuksi tulemisesta.

Minun tapauksessani on juurikin niin päin, että kiusattu on yhteiskunnassa mukana työssäkäyvä perheellinen juuri valmistuva opiskelija ja suurin osa kiusaajista on päihderiipuvaisia, työttömiä tai/ja sosiaalipummeja.

Ymmärrän kyllä lapsikiusaajia siinä mielessä, että vanhemmiten voi olla aikamoiset omantunnontuskat, jos ymmärtää olleensa mukana tuhoamassa ihmiselämää. Varsinkin, jos kiusattu on tehnyt itsemurhan. Minä en ainakaan haluaisi herätä joka aamu syyttäen itseäni hitaasta murhasta. Se veisi minut todennäköisesti pahemmin pinnan alle, kuin olla taas jälleen kiusattuna.

Käyttäjän MikaelKarttunen kuva
Mikael Karttunen

Eikö koulun tarkoitus olisi valmistaa lapsia elämään yhteiskunnassa? Opettaa niitä arvoja, jotka yhteiskunnassa yleisesti koetaan hyväksytyiksi ja myös seurauksia, joita koituu kun toimitaan kyseisten arvojen vastaisesti. Yleensä yhteiskunnan arvot on määritelty tietyillä laeilla ja niiden rikkomisesta säädetyillä sanktioilla. Yleensä sanktiot ovat sellaisia, että ne kohdistuvat rajoittavasti tai kokonaan estävästi asioihin, joita yhteiskunta pitää kaikkein arvokkaimpana. Länsimaisen yhteiskunnan tapauksessa varallisuuteen ja/tai vapauteen. Tietysti elämä ja terveys ovat ne kaikkein arvokkaimmat, mutta sivistyneiden valtioiden arvoihin kuuluu myös se, että nämä ovat liian tärkeitä kajottaviksi.

Miksi Suomen koulumaailmasta ei löydy halua ja uskallusta määritellä länsimaisen yhteiskunnan mukaisia lakeja ja sanktioita niissä tilanteissa, joissa henkilön fyysistä koskemattomuutta rikotaan tai henkinen väkivalta saa vainoamisen tuntomerkit? Yhteiskunnasta nämä lait ja sanktiot löytyvät, mutta kouluissa vain hyssytellään ja yritetään tapaus kerrallaan löytää ratkaisuja, jotka eivät sitten kuitenkaan toimi.

Sanktioiden tulisi kohdistua niihin asioihin, joita nykyajan koululaiset pitävät tärkeimpinä: Status ryhmässä, viestiminen (kännykkä, tietokone, jne.), vapaa-aika koulupäivissä jne.

Eli rikoksen vakavuuden mukaan kännykkä pois, tietokoneen käyttö pois, välituntien ja ruokatuntien vapaa-aika pois ja mahdollisesti määräys esim. erityistarpeita omaavan oppilaan avustajaksi opettajan valvonnassa tms., millä tiedettäisiin olevan statuksen kannalta romuttava vaikutus ja samalla yhteisöä hyödyttävä vaikutus.

Sanktioiden tulee olla myös ennalta ehkäiseviä, eli riittävä pelote. Jälki-istunnot ja puhuttelut ovat näille koulumaailman kriminaaleille kuin ilmaa. Kun sanktiot kohdistuvat asioihin, joita pidetään yleisesti kaikkein tärkeimpinä, ovat ne myös riittävä pelote.

Matti Junttila

Kommentoisin näitä rangaistuksia sen verran, että opettajilla on aika selkeät ohjeet siitä, minkälaisia rangaistuksia voi määrätä. Esimerkiksi opettaja ei voi lain mukaan takavarikoida oppilaan kännykkää tai tietokonetta. Myös kaikenlaiset työrangaistukset ovat kiellettyjä, vaikka toimisivat mielestäni erittäin hyvin useassa tapauksessa. Jäljelle jää puhuttelu ja jälki-istunto, joista ensin mainittu toimii useissa tapauksissa hyvin. Jälkimmäinen ei toimi ollenkaan osalle, joillekin toimii pelotteena.

Toki soittelemme koteihin jokaisesta tilanteesta vaihtelevalla menestyksellä. Osa vanhemmista toimii hienosti yhteistyössä ja laittaa pilttinsä kuriin, osa hyökkää välittömästi opettajaa vastaan. Asioita on kuitenkin erittäin vaikea muuttaa, jos vanhemmat alkavat vetää köyttä eri suuntaan.

Ennen kuin syytätte opettajia lepsuilusta ja munattomuudesta em. asioiden hoidossa, toivoisin, etää menette tutustumaan opettajan työpäivään. Kouluilla on avoimet ovet ja opetusta voi mennä seuraamaan paikan päälle. Samalla voi käydä seuraamassa myös välitunteja ja miten niitä valvotaan. Sieltä moni kiusaamistilanne kuitenkin saa alkunsa. Ehkä siitä saa vähän perspektiiviä opettajantyöhön ja siihen kuinka helppoa se on.

Ilari Graf

Hyvä kirjoitus. Opettajan työ ei totisesti nykyisillä ohjeistuksilla ole helppo, mutta nuo voisiko keinoja kehittää eteenpäin ilman että opettajien taakka kasvaisi, tai että ketään tarvitsisi loukata?

Joskus olen pohdiskellut että merkittävä osa kiusaamisesta johtuunee vallasta toisia lapsia kohtaan. Aikana jolloin kiusatut eivät käytännössä voi väistää ryhmän valtapeliä vaan joutuvat olemaan osana sitä vaikka eivät haluaisi.

Onko koskaan ajateltu "rispektin" muodostumisen katkaisemista? Kiusaaminen elää ja hengittää naurusta, alistamisesta ja lasten hierarkian selventymisestä, missä kiusattu siirretään alimmaiseksi. Tällöin ne jotka nauravat ja kannustavat kiusaajaa pääsevät hänen liittolaisinaan kiusatun yläpuolelle. Mikä tosin lienee kylmän sodan tyyppinen kauhun tasapaino, eikä varsinainen arvostus kiusaajalta tukijoita kohtaan, tai heiltä hänelle, mutta palvelee molempien ryhmien etua; Kiusaajan vallantarvetta, ja naurajien välttymistä joutumasta itse kiusatuksi.

Miten voitaisiin puuttua toisen alistamisesta saatavaan "rispektiin" koulussa?

Voisiko kiusaajat säilyttää mahdollisesti tavoittelemansa johtaja statuksen esim. "demokraattisesti"(?), mutta kuitenkin niin ettei ketään tarvitsisi alistaa, ryhmässä lasten kesken tai aikuisten toimesta?

Lapset menettävät malttinsa herkemmin kuin aikuiset, eivätkä aikuisetkaan tule useinkaan toistensa kanssa toimeen, joten on hölmöä vaatia sitä lapsilta, kuten usein kuitenkin varmaan käy. - Niin vaikeaa kuin opettajan työ onkin.

Omasta kokemuksesta voin ainakin heittää että osa niistä jotka saivat kaiken mahdollisen "rispektin" mm. alistamalla muita, olisivat oikeasti esim. nykyisen elämänsä näkökulmasta tarvinneet jotain muuta kohdetta energialleen.

Käyttäjän MikaelKarttunen kuva
Mikael Karttunen

Matti, ennen kuin opettajana otat itseesi, niin ota vielä askel taaksepäin ja mieti asiaa tältä kantilta. Eihän kyse ole opettajista eikä edes rehtoreista vaan opetushallituksesta ja opetusministeriöstä. Ihmisistä, joilla olisi mahdollisuus ja velvollisuus päättää näistä asioista. Nimenomaan tarkoitin, että kun ylemmältä tasolta ei anneta mahdollisuutta käyttää oppilaille merkittäviä rangaistuksia, niin työkalut henkilöön kohdistuviin rikoksiin puuttumisessa ovat koulumaailmassa olemattomat.

Ja vielä: Puhuttelu on useimmissa tapauksissa tänä päivänä ihan yhtä tyhjän kanssa. Jos opettajat kuvittelevat, että puhuttelu tehoaa, mennään aika vauhdikkaasti metsään. Samaten kotiin soittelu on usein ihan se ja sama koska vanhempia ei kiinnosta tai he ovat nimenomaan sitä mieltä että nyt meidän pikku piltti kokee vääryyttä.

Mutta siis ei ongelma ole suorittavassa tasossa vaan päättävässä. Se on se pointti.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Pistetäänkö koulu-ja muut kiusaamispuheet vuodeksi jäihin? Puhumalla ei asia parane. Huononee vaan. Katsotaan sitten vuoden päästä hiljaisuuden jälkeen 18.11.2014 missä mennään.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Pistetäänkö koulu-ja muut kiusaamispuheet vuodeksi jäihin? Puhumalla ei asia parane. Huononee vaan. Katsotaan sitten vuoden päästä hiljaisuuden jälkeen 18.11.2014 missä mennään.

Tiina Viktoria

Jos asiasta puhuminen ei auta, niin mikä sitten? Vaikeneminenhan tunnetusti auttaa joka asiassa... Tai sitten ei. Antaa kansan puhua, jotta päättäjätkin saavat kuulla. He voisivat laittaa viisaat päänsä yhteen ja antaa esimerkiksi opettajille osan auktoriteetistään takaisin.

Itse ainakin olen sitä mieltä, että jos kännykkä aiheuttaa häiriötä tunnilla, sen voisi takavarikoida edes lopputunnin ajaksi. Tai kännykät voisi kerätä ennen luokkaan menooa yhteen laatikkoon tai jotain sinne päin. Sille puhelimelle ei tapahdu takavarikon aikana yhtään mitään, eikä sitä oppilas tunnin aikana tarvitse. Jos tällä saadaan tuotua rauha luokaan, on se sen arvoista. Kumminkin ne jotka haluavat oppia, ovat aina ne jotka kärsivät toisten häiriköinnistä.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Ei 50-luvullakaan oltu toimettomia. Opettaja otti kiusaavaa niskasta kiinni. Meistä tuli ihan hyviä kansalaisia ilman psygologeja. Ainakin minusta.
Muuten. Miksi oppilas käy tunneilla, jos hän keskittyy kännykkään eikä opetukseen? Ainakin poikaoppilaat? Tytöthän pystyvät keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tiina Viktoria Vastaus kommenttiin #53

Suomessa on oppivelvollisuus, eli ellet saa kotiopetusta, peruskoulu on käytävä. Tähän sisältyy läsnäolovelvollisuus.

Eira Pohjanvaara

Miten niin pistetään kiusaamispuheet jäihin? Kuka siitä hyötyisi? Kiusaaja tukijoukkoineen tietenkin.

Ja tottakai pitää voida osoittaa syyttävällä sormella syyllisiä ja vastuunpakoilijoita. Jos kiusaajien vanhemmat on niin edesvastuuttomia, etteivät kiusaamisesta kuultuaan laita lastaan kuriin, niin kyllä heitä saa siitä syyttää. Jos luokanopettaja ja rehtori eivät tehokkaasti puutu kiusaamiseen, niin heitä pitää voida syyttää puuttumattomuudesta. Näiden tahojen vastuuseen kun kuuluu puuttua kiusaamiseen. Vanhempien tulee pystyä hoitamaan huoltajan velvollisuutensa kasvattajina. Jos he eivät siihen kykene, esimerkiksi lastensuojelusta saa tukea vanhemmuuteen. Opettajien velvollisuus taas on huolehtia siitä, että perusopetuslain mukainen turvallinen kouluympäristö toteutuu. Tätä voi tarvittaessa avi tai eduskunnan oikeusasiamies arvioida.

Hyvät kiusattujen vanhemmat, puolustajaa lastanne, jos koulu viranomainen ei sitä tee.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Kaikilla eläimillä on nokkimisjärjestelmä. Kamppailu alkaa pentuna. Luonnon lakiin kun ja jos puututaan, on työ loputon. Siitä kertoo tämänpäiväinen koulupsykolokien lisääntyvä tarve kun pienikin vastoinkäyminen otetaan kiusaamisena, katastrofina.
Toki jos maassa makaavaa potkitaan, tulee siihen puuttua.
Tämä vastauksena ekaksi Eiralle.

Eira Pohjanvaara

Niinpä, mutta maassa makaavan potkimiseen kun ei puututa. Kun kiusaaja tai kiusaajat potkivat yhtä maassa makaavaa ja iso joukko hurraa ympärillä, sitä kutsutaan koulussa 'kahden oppilaan väliseksi konfliktiksi'. Myös koulupsykologit syyllistyvät tällaisiin kiertoilmauksiin. Se mitä pidetään aikuisten maailmassa vakavana rikoksena, sitä kutsutaan koulun pihalla ja opettajainhuoneessa ryhmäilmiöksi.

Ja jos haluat, kannattaa tutustua ihmiskunnan historiaan. Hyvin välivaltaiset ja julmat kulttuurit johtavat yleensä kyseisen yhteiskunnan kehityksen pysähtymiseen.

Tiina Viktoria

Mielestäni viimeinen asia, joka auttaa koulukiusaamisen kitkemisessä on syyllistäminen. Syyllistäminen ei auta mitään. Lähtisin liikkeelle siitä, että sekä kiusatun että kiusaajan vanhemmille annetaan tukea miten toimia tilanteessa. En usko, että kummankaan vanhemman tilanne on helppo. Kukapa haluaisi kuulla, että omaa lasta kiusataan tai, että oma lapsi on kiusaaja.

Monet vanhemmat eivät pysty välttämättä käsittelemään asiaa sen vaatimalla tavalla, joten heille tarvitaan tukea.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Oikeusjärjestelmä ei auta koulukiusattua

"Nykyisestä oikeusjärjestelmästä ei ole merkittävää apua koulukiusatuille, todetaan tuoreessa Vaasan yliopiston tutkimuksessa. Kiusaamiseen ei myöskään välttämättä puututa, vaikka koulussa tiedettäisiin kiusaamisesta."

http://www.hs.fi/kotimaa/Oikeusjärjestelmä+ei+auta+koulukiusattua/a1305645112504

Koulukiusaaminen näkyy aikuisuuden psyykkisenä oireiluna

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/kouluki...

Rohkea koulutyttö puuttui kiusaamiseen

"13-vuotias kotkalainen Wenla Hohenthal on poikkeuksellisella tavalla puuttunut havaitsemaansa koulukiusaamiseen. Seitsemäsluokkalainen Hohenthal on puhunut kiusaamisesta koulun henkilökunnalle ja ollut monin tavoin kiusattujen tukena.

Koska kiusaaminen ei kuitenkaan loppunut, hän lähetti pääsiäisen alla vetoomuksen lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aulalle.

"Asiani koskee koulukiusaamista, jota tapahtuu koulussani päivittäin", aloittaa Hohenthal käsin kirjoitetun kirjeens"

http://www.hs.fi/kotimaa/a1365149194825?jako=5c92b...

Eira Pohjanvaara

Silti kiusattujen lasten ja nuorten vanhempien kannattaa kannella oikeusasiamiehelle tai avoin, tai tehdä rikosilmoitus. Hyssyttely ja pään alas painaminenhan on juuri sitä mitä kiusaajat tavoittelevat. Viranomaiset ja oikeuslaitos heräävät tähän ongelmaan todennäköisemmin, jos mahdollisimman moni pitkään jatkuneen kiusaamisen uhri puolustautuu laillisin keinoin.

Mikä oikeusvaltio se sellainen on, jossa yhtä saa pahoinpidellä ja syrjiä ja hänen omaisuuttaan tärvellä, mutta oikeustoimien käyttäminen puolustautumistarkoituksessa tehdään vaikeaksi.

Mikä se sellainen äiti ja isä on, joka ei käytä kaikkia (laillisia) keinoja puolustaakseen kiusattua lastaan. Sellainen vanhempi opettaa lapsensa alistumaan epäoikeudenmukaisen ja julman ihmisen tahtoon.

Käyttäjän MikaelKarttunen kuva
Mikael Karttunen

Kiitos Veikko!

Juuri tätä tarkoitin. Hyvä, että sinulta löytyi enemmän osaamista ja sanavalmiutta tuoda oikea sana keskusteluun, eli oikeusjärjestelmä. Suurin osa vakavista kiusaamistapauksista täyttää henkilöön kohdistuvan rikoksen tuntomerkit, jotka aikuisten maailmassa ovat vakavia rikoksia, joista pahimmillaan koituu seuraksena vapauden menetys.

Kouluissa ja lasten maailmassa ei ole oikeusjärjestelmää, vaikka sellaiselle olisi selkeästi käyttöä. On vain opettajat ja rehtorit, jotka yrittävät käytössä olevilla, tehottomilla keinoilla tehdä parhaansa, mutta onnistuvat vain suututtamaan kiusaajat ja tilanne pahenee entisestään. Lisäksi, kun ei ole keinoja, kuten Matti Junttila aiemmin kirjoitti, niin lopulta päädytään tilanteeseen, jossa on oman mielenterveyden kannalta välttämätöntä ryhtyä vähättelemään ja väistelemään ongelmaa ja puuttua vain kaikkein räikeimpiin tilanteisiin, jos uskaltaa.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Tehkäämme rajanveto koulukiusaamisessa helpommaksi että ei mene mahdottomuuksiin oikeusasteissa.
Vittuilla saa toinen toiselleen, vanhemmilta opittua, mutta, koskea ei saa. Ei edes toisen koululaukkuun, tavaraan. Se on varkaus.
Tänään vanhemmat kasvattavat lapsistaan aikuisia jotka eivät kestä vastoinkäymisiä. Surullista.

Kai Salovaara

Itse tunnen asian henkilökohtaisesti.

Se mikä näissä keskuteluissa häiritsee eniten, ei ole se, että jotkut vähättelevät asiaa. Se tuntuu jotenkin oman mielenrauhan varjelulta tai siltä ettei henkilö ole oikeasti koskaan kohdannut silmästä silmään kiusaamista tai varsinkaan eskaloitunutta kiusaamista joka menee jo fyysisen väkivallan puolelle.

Se mikä häiritsee oikeasti on se että näissä keskusteluissa jotkut ymmärtämättömät vetää kiusatun yleisellä tasolla samalla tavalla vastuuseen asiasta kuin raiskattu vedetään mauttomasti syylliseksi omasta raiskauksestaan.

Noissa kahdessa asiassa on periaatteellisella tasolla samanlaisuuksia, juurikin siinä että molemmissa tapahtuu väkivaltaa ja uhrilta viedään oman arvontunto sekä koskemattomuuteensa oikeus.

Toki kiusaamista on monenlaista ja myönnän että ko. sana on saanut myös arvon alennusta siitä kun jonkintasoinen herkkänahkaisuus rinnastetaan uhrina olemiseen, kun kyse on enemmän siitä että on oppinut että saa olla rauhassa myös verbaalisessa mielessä, eikä ole tottunut siihen että oman käytöksen tuotoksena voi joskus saada ihan ansaittuakin palautetta.

Mutta kun puhutaan kiusauksesta lasten maailmassa, sille on oltava ehdoton nollatoleranssi. Jokainen jolla ei ole silmälappuja tietää missä kohti mennään kiusauksen puolelle ja mikä on kaverillista tai "koulukaverillista" kiusoittelua. Sävyerot on tunnistettava jos olet ammattimainen kasvattaja. Katseen kääntäminen ei toimi. Rangaistukset joilla saadaan uhri huonoon asemaan eivät toimi myöskään.

Silmätikut löytyy aina, syy on täysin 100% triviaali. Itse "sain" kiusaamiseni täysin itsestäni riippumattomista syistä. Kyse siis ei ollut mitenkään asia mihin olisin voinut vaikuttaa vaikka olisin halunnut.

Ongelman ydin on mielestäni siinä että opettajilla ei ole konkreettisia tapoja vaikuttaa asioihin. Rehtorilla on hyvin rajatut myös, vaikka onkin mahdollisuus. Omasta mielestäni nämä tulevaisuuden toivot jotka kiusaavat järjestelmällisesti, pitäisi erottaa koulusta suoraan kun asia tulee tietoisuuteen. Se miten asiaa siitä eteenpäin käsitellään on aika mysteeri, oppivelvollisuus kun sanoo että jokaiselle on järjestettävä opetus, ja jos pikkuinen raggari ei opi erottamisesta ja puhutteluista niin miten asia hoidetaan sitten? Uusi koulu ja taas sama sykli? Se on selvä asia että näitä juttuja EI VOI jättää hoitamatta.

Ennen oli mahdollisuus rajoitettuun fyysiseen ojentamiseen joka aika monessa tapauksessa karsi kouluaikana tapahtuvan kiusauksen, mutta siirsi sen sitten koulun jälkeiseen aikaan.

Jos vartijat saa kaupoissa lapsen vapisemaan näpistyksestä vaikkeivät edes pelottele lasta kun odottavat poliiseja paikalle. Asia on minusta pienempi kuin se että murjotaan joku henkisesti ja fyysisesti, niin mikä estää koulujen tilojen kurin ylläpitämistä?

Milloin lapsien suojelemisesta tuli ylisuojelemista? Eli nekin jotka ovat vaaraksi oman ikäisilleen saavat vaan jatkaa touhujaan.

Käyttäjän MarkkuJohannesLikitalo kuva
Markku Likitalo

Menee vähän aiheen vierestä, mutta kiusatut lapset voisi ihan hyvin rinnastaa kioskimyyjiin tai siwan kassoihin. Perjantaina sain turpiini kaljavarkaalta joka juoksi kaupan käytävää suoraan minua päin, otin kiinni ja en päästänyt menemään. Sain kymmenisen lyöntiä naamaani, vieressä ollut miesasiakas sanoi pojanklopin livahdettua, että en tullut väliin koska näytti niin pahalta!
Vorot saatiin poliisin toimesta kiinni ja käräjille tietysi, mahtaneeko pojalla olla varaa maksaa vahingonkorvauksia. Kolme päivää sairaslomaa irtosi turpiinvedosta.

Ja mitä asialle tehdään? Ei mitään, muuta kuin että en ota enää voroja kiinni, koska kukaan ei tule apuun vaikka vieressä seisoisi!

Voro olisi saatu kiinni paikan päällä jos joku olisi viitsinyt vaivautua ottamaan 17 vuotiaasta koltiaisesta kiinni. Mutta eipä armeijan käynyt kunniallinen kansalaisemme uskaltanut tai viitsinyt!

Välinpitämättömyyttä voi verrata kiusaamiseen, kun kukaan ei auta. Katsoo vain vierestä. Kiusattiin minua yläasteellakin, mutta ei sentään turpiin tullut. Fiilis on aika sama silti. Ei silloinkaan kukaan mistään välittänyt.

Tiina Viktoria

Tuohon vierestä seisomiseen olen viitannut jo aiemmin, mutta haluan vielä korostaa, että jokainen joka vain seuraa vierestä ja saattaa jopa ajatella "huh, onneksi se en ole minä jota kiusataan" osallistuu kiusaamiseen hyväksymällä sen. Varsinkin lasten ja nuorten maailmassa hyväksyntä on se mitä haetaan kun kiusataan muita. Eli seisomalla vieressä annat kiusaajalle juuri sen mitä hän haluaa.

Tapauksissa, joissa kiusaaminen on vasta pääsemässä alkuun, pysäyttämiseen voisi riittäää, että kukaan ei antaisi hyväksyntää kiusaajan toiminnoille. Jos kukaan ei anna hyväksyntää, niin kiusaajan toiminto ei ole tällöin "coolia" vaan kokee sen ehkäpä jopa nöyryyttävänä. Tällöin saadakseen huomiota ja hyväksyntää kiusaajan olisi etsittävä muita keinoja, esimerkiksi puolustaa heikompia. Tällöin kukaan mukaan ei olisi kannustettu kiusaamaan muita.

Tiedän, että yllä mainittu kuulostaa hiukan missien "world peace" sloganilta... (Vaikka aikuisiällä olen huomannut toimivaksi tavaksi saada tilanteita rauhoittumaaan.)

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

"Laki koulujen työrauhan ja edistämiseksi ei huomioi oppilaiden oikeusturvaa

Lapsen edun ensisijaisuuden tietoinen harkinta

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) katsoo, ettei hallituksen esitystä laadittaessa ole riittävästi otettu huomioon lapsen oikeuksien sopimusta ja sen keskeisiä periaatteita, joiden tulee lapsen oikeuksien komitean mukaan olla kaiken lapsiin liittyvän sääntelyn perustana. Lainsäädännössä sekä koulun kaikessa toiminnassa on asetettava ensisijalle oppilaan etu lapsen oikeuksien sopimuksen 3(2) artiklan mukaisesti. Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu toteutuu, kun hänelle lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet kuten sananvapaus, koskemattomuus, yksityisyyden suoja, oikeus saada näkemyksensä huomioon otetuksi ja huonon kohtelun kielto toteutuvat mahdollisimman täysimääräisinä. Komitea on viimeksi vuonna 2011 huomauttanut, ettei Suomessa ole ymmärretty lapsen etua ja sen velvoittavuutta esimerkiksi lainsäädäntötyössä."

http://www.mll.fi/?x34302=18931481

Jori Saarinen

"Kiusata" Termin käyttö on mielestäni suurin ongelma tässä asiassa. Kyseessä on henkisen ja fyysisen väkivallan käyttö toista ihmistä kohtaan, joka on rangaistava teko. Monissa tapauksissa siihen liittyy myös ilkivaltaa toisen omaisuutta kohtaan. Kiusaaminen mielletään liian usein nuorten poikien leikillä tehtyyn pilaan, jonka kiusattu on katsottu ottavan liian vakavasti.

Totuus on kuitenkin, että tämä "kiusattu" on joko joutunut tai vältellyt joutumasta ihmisnyrkkeilysäkiksi ja/tai -heittopussiksi, piilotellut puhelintansa tai muuta henkilökohtaista omaisuutta muilta ihmisiltä, vältellyt katsekontaktia ihmisten kanssa ettei häntä vedetä juttuun mukaan ja yritetä nöyryyttää sanallisesti. Tämä kaikki tapahtuu tuntien välissä, jolloin vallitsee vankilasäännöt. Mutta tämä ei lopu aina tuntien ajaksi vaan jatkuu tavalla tai toisella ja luokassa tekemistä "virheistä" huomautetaan jatkuvasti tirskahdellen ja katseita vaihtaen toverien kesken niin, että ilmaistaan "kiusatulle" olleensa älykkyydeltään vajaa paikassa, jonne kaikki ovat tulleet oppimaan. Jos ja kun joku "kiusaaja" saadan kiinni moisesta verekseltään, saa hän nuhteet ja ollessaan poika, myös kirkassilmäisiä katseita joiltakin luokan tytöiltä, koska "pahat pojat" vetoavat tyttöihin. Kaikki eivät tietenkään tee niin, mutta yleensä loput omaavat kyvyn olla näkemättä ja kuulematta "kiusattua", tämä kyky tosin ei ole sukupuolesta kiinni. Tunnin jälkeenn on taas välitunti ja sama kierre uudestaan, nyt tosin "kiusaajat" ovat saaneet päivän mittaan uuden osallistuja kaartin, eli taustakuoro. Tähän kuuluvat "niin justiinsa" -tyypit, jotka haluavat nypätä oman kappaleen päänahkaa ja "kannustusnaurajat", jotka hurraavan naurun ja kikatuksen säestyksellä puskevat "kiusaajaa" uuteen suoritukseen.

Teot ja seuraus kiinnostaa vain sitä kehenkä se oikeasti vaikuttaa, eli yleensä "kiusattua". Jos hän kantelee niin hän on mammanpoika, kantelupukki ja yksinkertaisesti vain liian herkkä tai vain ihan kusipää. Jos hän yrittää olla välittämättä ja kääntää toisen posken, saa hän yhä enemmän hyökkäksiä henkisesti. Jos hän pistää vastaan, muuttuu koko toiminta yhä fyysisemmäksi ja jostain tuntuu aina löytyvän se "vielä kovempi jätkä" ja "kiusattu" on se joka saa väkivaltaisen ja riidanhaluisen leiman. Laki ei yllä alaikäisiin ja "kiusaamista" vähätellään. Ne harvat oppilaat, jotka haluavat ja puuttuvat jollain lailla "kiusaamiseen" poljetaan ryhmässä yleensä samaan suohon.

Myöhempinä vuosina kun "kiusattua" sekä hänen kaverinsa henkeä uhataan. Järkyttävintä on huomata ero asiaan suhtautumisessa näiden kahden ihmisen välillä. Kaveri reagoi asiaan voimakkaasti ja turvautuu heti virkavallan ja auktoriteettien apuun, kun taas kiusattu kohauttaa hartioitaan ja jopa naurahtaa "yksi muitten päivien joukossa"

Vähättelemällä aihetta leimaten sen yksinkertaseksi kiusaamisesksi, kasvatamme molemmat osapuolet yhtenäisesti kieroon. Kiusaaja selviää ilman todellista rangaistusta ja saa uskomuksen että näin saa tehdä. Kiusattu menettää luottamuksen auktoriteetteihin ja muiden ihmisten hyvyyteen. Molemmat saavat harhaisen käsityksen laista ja järjestyksestä. Jokainen joka osallistuu jollain tapaa lapsen ja nuoren elämään, on vastuussa siitä minkälaisen maailmankuvan he lapselle tai nuorelle välittävät. Jopa he jotka ovat itse vasta nuoria. Jokainen eksyy joskus ja unohtaa mikä oli oikein ja mikä väärin. JOKAINEN pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan asiaan.

Kimmo Huima

Työpaikoilla tapahtuvaa kiusaamista rajoittaa lainsäädäntö, jossa on riittävän konkreettisella tavalla kriminalisoitu kiusaamiseksi laskettava toiminta.

Koulukiusaamisesta ei sen sijaan puhuta lainsäädännössä mitään. Perusopetuslaissa puhutaan lapsen terveydestä ja turvallisuudesta huolehtimisesta. Jos koulukiusaamistapauksessa lähdetään oikeuteen, pitää vedota perustuslakiin, rikoslakiin, lasten oikeuksien julistukseen jne.

Niinpä koulukiusaamisesta ei ole saanut tuomiota yksikään opettaja tai muu henkilökunnan edustaja. Käsittääkseni pari kertaa kunta on joutunut korvausvelvollisuuteen, mutta siinä kaikki.

Käytännössä koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen on todella vaikea puuttua koulun ulkopuolelta, jos rehtori syystä tai toisesta haluaa jättää puuttumatta siihen.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Ei siinä, että oppilaat mukiloivat toisiaan välitunnilla, ole todellakaan mistään "kiusaamisesta" kyse. Kyseessä on tapauksesta riippuen pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely. Sivustaseuraajat - vaikkeivat ottaisikaan osaa itse pahoinpitelyyn - sietäisivät saada osallisuudestaan ja toiminnastaan riippuen syytteen heitteillepanosta (Suomen rikoslain 21. luvun 14. pykälä), kunnianloukkauksesta tai törkeästä kunnianloukkauksesta (24. luvun 9. pykälä) tai kaikessa yksinkertaisuudessaan avunannosta rikokseen (5. luvun 6. pykälä).

Viimeisenä mainittu rikosnimike pätee tilanteessa, jossa toiset teinit suojelevat varsinaiseen pahoinpitelyyn syyllistyneitä koulutovereitaan joutumasta vastuuseen rikoksen toteuttamisesta. Törkeän rikoksen - jollaiseksi pahoinpitelykin lasketaan - ilmoittamatta jättäminen on myös yksi rikosnimike, joka voi tulla kysymykseen Suomen rikoslain 15. luvun ja 10. pykälän mukaan. Saman luvun 11. pykälä koskee rikoksentekijän suojelua, joka voi niin ikään olla osoitettavissa.

Totta tosiaan: Jos aikuiset haastavat toisiaan oikeuteen mitättömyyksistä ja vaativat tuhansia ellei kymmeniä tuhansia euroja vahingonkorvauksia niin miksi viattomia ja puolustuskyvyttömiä lapsia ei puolusta kukaan? Miksei potkittuja ja hakattuja koululaisia käsitellä pahoinpitelyn uhreina vaan "kiusattuina"?

Ei missään laissa tunneta yksiselitteistä rikosnimikettä "kiusaaminen", joka tarkoittaisi väkivallantekoa ympäristösidonnaisena ja mitätöitävänä pikkutekona, vaikka uhrin mahdollinen kärsimys vaatisi sairaalahoitoa ja rikosnimikkeen tunnusmerkit täyttyisivät.

Teoilla täytyy olla seuraukset ja seuraukset saatetaan reaalitasolle ottamalla käyttöön reaalitodellisuutta vastaavat rikosnimikkeet, joihin tekijät todellakin syyllistyvät.

Käyttäjän PeliSuomi kuva
Pertti Lindeman

Tässä blogissa kerron lasten, nuorten ja aikuisten kiusaamisen lopputuloksesta, mutta ketäpä se kiinnostaa?

"Kynttilät syttyvät itsemurhan tehneiden muistolle tänään sunnuntaina 17.11.2013."

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/154131-k...

Käyttäjän KatjaKurhela kuva
Katja Kurhela

Kun minä olin yläasteella, tuli toiselta paikkakunnalta uusi tyttö kouluumme. Kaikilla oli ennakkoluulonsa "ulkopuolista" kohtaan ja kiusaaminen oli yleistä häntä kohtaan. Minä olin ainoa, joka meni juttelemaan hänelle ja sain puhuttua kaverinikin tutustumaan häneen. Puolustin häntä julkisesti kiusaajien edessä ja sain kiusaamisen loppumaan. Tuli kesäloma, jonka aikana puolustamani kiusattu tutustui kiusaajiinsa ja alkoi liikkua heidän kanssaan. Syksyllä koulun alkaessa kiusauksen kohteeksi jouduin minä, entisen kiusatun ryhtyessä kiusaajaksi ja ottaessaan minut kohteekseen. Käytävällä jos sattuivat vastaan, yritin väistellä potkuja ym. En koskaan ymmärtänyt miksi näin kävi.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Meidän maassamme näitä lastenkiusaajia suojellaan näköjään ihan ylimmältä taholta!

http://www.youtube.com/watch?v=R4zuCbM9Rdc

Käyttäjän timohellman kuva
Timo Hellman

Jos kuka tahansa täysi-ikäinen saisi duunipaikallaan turpaan päivittäin ja hänen päälleen räittäisiin, olisi siinä luottamusmiehen, toimarin ja nuoremman konstaapelin hihat heilumassa.

Koululainen on suojaton ja häneltä odotetaan kaikkea mystistä, mm. perinteistä kovan jätkän roolia.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset