*

partakäkipaholainen "Be yourself; everyone else is already taken." - Oscar Wilde

Koirankakka käynnisti keski-iän

Se tapahtui viime tiistaina. Hieman kello kahden jälkeen. Hain poikani esikoulusta ja kävelimme koiliseen kohti kotia. Aurinko paistoi, tunnelma oli rento ja juttu kulki, kunnes astuin koiranpaskaan. Olin astunut koiranpaskaan kymmeniä kertoja aiemminkin, mutta tässä oli jotain erilaista. Sisimmässäni värähti, ruosteinen ratas pyörähti hitaasti kirskahtaen ja viisari heilahti osoittamaan kohti  keski-ikää.

 

Olin jo pidempään miettinyt miten keski-ikäiseksi tullaan. Sinä hetkenä ymmärsin korrelaation. Se oli ilmiselvä. Olin aiemmin kuvitellut, että kyse on hormoneista, fyysisestä rappeutumisesta tai elämänkokemuksen - jonkinlaisen seesteisen viisauden tason saavuttamisesta. Mutta ei – kyse ei ollut siitä. Katsokaas, keski-ikä käynnistyy kun on tarpeeksi monta kertaa astunut paskaan.

 

En tiedä mikä evoluution kehittämä rajamäärä tarkalleen on, mutta tiedän tarkalleen miltä tuntuu kun se raja ylittyy. Nyt ymmärrän yleisönosastokirjoituksista tuttuja nimimerkkejä: Kakkaa kengässä -65, veronmaksaja sekä vanhempi rouva Haagasta. Tunnen heidän närkästyksensä ja jaan tuskansa. Olen kohtalotoveri. Keski-ikäiseksi kakitettu.

 

Myös koirankakkaa vähättelevät tai puolustelevat puheenvuorot aiheuttavat akuutin tarpeen närästyslääkkeelle. Kommentti: ”sehän on vain koirankakkaa” kertoo joko siitä, että nuoruudessa on tahallisesti tai tahattomasti haisteltu erilaisia liuottimia tai sitten typeryys on synnynnäistä laatua. Miten koiranpaska eroaa mistään muusta paskasta? Jos teemme kokeen missä hieromme kengänpohjaan saksanpaimenkoira Nikon paskaa ja oriveteläisen puusepän paskaa niin tunnistaako joku, että tuossa toisessahan on vain koiranpaskaa? Enpä usko.

 

Ja ne älyllisen kömpelöt väistöliikkeet, että onhan siellä lasinsirpaleita ja tupakantumppejakin eivät kuulu tähän millään lailla – ellei koiranne ulosta niitä. Ja jos ulostaisivat niin tuskin keräisitte niitäkään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Olen ollut aina koiranpaskasuvakki, enkä ymmärrä miksi ihmiset kerää niitä. Olen ajatellut sen mm. niin, että jos paskannan itse lenkkipolun tai kadun varteen, aivan takuulla en kerää sitäkään mukaani.

Kuka nyt paskaa keräilee. Hölömöä touhua. Pidän sitä keskiluokan dementoitumisena. Merkkinä siitä, että kohta tulee ydinsota.

Mutta.

Miksi ihmeessä sen rakki pitää päästää paskantamaan keskelle katua? Ymmärrän sinäänsä, os kyseessä on sellainen pilallejalostettu hermostolliselta kehitykseltään kastemadon tasolla oleva luupää, joka nyt ei vaan tajua paskantavansa. Sen voi potkaista sinne tien poskeen etenemään.

Jos kuitenkin kyseessä on joku ihan normaali koira niin sen voi aina opettaa paskantamaan heinikkoon. Ei se ole vaikeaa.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Minäkin oli koiranpaskasuvakki viime tiistaihin asti. Nyt olen kärttyinen ukko.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Helppo elämä saa meidät kaikki lopulta. Luulen, että kun etäisyyttä tulee kaikkeen likaiseen ja satunnaiseen riittävästi, kai sitä voi kutsua keski-ikäistymiseksi. Sitä voi torjua häröilemällä silloin tällöin.

Vituttaako koiranpaska krapulassa lompakko ja kännykkä hävinneenä ja naama ruvella? Ei vituta.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi Vastaus kommenttiin #6

Ja aikaisemmin olen kyennyt aika hyvin väistelemään niitä. Nyt kossahdin kunnolla. Valppaus on rapistunut. Kuolonviikate liippaa likempää.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Sitä sattuu sellaista
Keski-ikää on kuulemma liikkellä

Itsekin tunnun saaneen tartunnan vaikka tänä vuonna en ole vielä Röyhkästi steppaillut yhteenkään koiranpaskaan

Koiranpaskasta tässä vielä selviää mutta tämä keski-ikä ja keskivartalolihavuus ottaa pirun koville
Peilistä katsoo ihan väärä hemuli jos sinne ujosti vilkaisee

Arto Laine

Akuutti aihe, karusellikamaa...

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Kyllä se suurin nautinto löytyy kesäiseltä niityltä, kun paljain jaloin osuu lämpimään lehmänläjään. Keski-iän kriisikin siinä unohtuu. Täytyy vaan varoa, ettei samalla tallo sitsontiaista, tuota uhanalaista ahertajaa, joka on myös lemmikkieläimeni.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Tämäkin on koettu lapsena ja tapaus on jäänyt mieleen ihan positiivisena kokemuksena.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset