*

partakäkipaholainen "Be yourself; everyone else is already taken." - Oscar Wilde

Ylivertainen C-kasetti

C-kasetti on ylivertainen tapa tallentaa, kuunnella ja levittää musiikkia. Toimintaperiaatteeltaan se on yksinkertainen ja toimiva. Kun auton cd-levy pätkii mökkitiellä ja huurteisina pakkasaamuina niin C-kasetti toimii moitteetta. Peer Gunt -yhtyeen Backseat jatkaa pätkimättä silloinkin kun auto menee katon kautta ympäri ja päätyy kyljelleen mäntymetsään – on meinaan koitettu.

 

Musiikkia C-kasetille äänitettiin usein suoraan radiosta. Kun nyt haluamansa kappaleen kuulee miltei heti kun sen on saanut Googleen kirjoitettua niin silloin ohjelmaa jossa piisi saatetaan soittaa piti odottaa suurin piirtein viikon. Kun odotettu ohjelma vihdoin alkoi, kuunneltiin sitä sormi rec-napilla. Jos odotettu kappale tuli niin piti vielä sormet ristissä toivoa, ettei juontaja ala puhumaan kappaleen päälle tai hiljalleen feidaa sitä ennen aikojaan.

 

Kaksipesäinen radionauhuri mahdollisti nuoren musadiggarin märän unen omien kokoelmakasettien teosta. Vaikka kokoelmien teko olikin teknisesti helppoa niin asetti se haasteita. Toimivan kokonaisuuden kasaaminen ei ollut helppoa. Oman haasteensa loi myös se, että kappaleiden kestot piti ottaa huomioon, ettei kappale ei jää kesken nauhan loputtua tai ettei sen jälkeen ei jää liiaksi tyhjää nauhaa. Onnistumisen riemua koettiin kun heti kappaleen loputtua kuului mekaaninen: KLIK! Kokoelmia jaettiin ystävien kesken ja joskus koko maan laajuisissa kasettipiireissä, joissa useimmiten jaettiin virallisia julkaisuja. Kokoelmia toki pystyy tekemään mp3-tiedostoilla ja cd-levyillekin, mutta samaa taikaa niissä ei ole kuin kasettikokoelmissa.

 

Korvalappustereot mahdollistivat sen, että kasetteja pystyi kuuntelemaan muuallakin kuin autossa tai omassa huoneessa. Niitä kuunneltiin kaikkialla. Osa kuunteli niitä jopa oppitunneilla koulussa, sillä kuulokkeet pysti peittämään pitkän tukan alle. Kasetit veivät paljon tilaa, joten kokoelmakasetteja tehtiin myös korvalappustereoihin.

 

C-kasetti tarjoaa musiikinystävälle jotain mihin vinyylilevy, cd-levy tai mp3-tiedosto ei pysty. Se ei ole äänenlaadullisesti paras, mutta se on käytännöllinen, lämmin, vanhempana vouvaava ja venyvä, joskus se saattaa ritistä ja sylkeä sisälmyksensä pihalle. Se on inhimillinen – siinä kuuluu elämä

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Juu harvoin enää tarjolla
Omat C-kasettini kuolivat vanhaan ikäänsä
Eikä ole enää edes vehjettä millä moisia soitella
mutta..

Jos vertaa melko helposti naarmuuntuviin CD-levyihin jummalaade
kun muuten kestivät pitkään

Joskus vuonna 78 ostettuja ekoja kasettejani pystyi kuuntelemaan auttavasti vielä vuonna 2004
(silloin hajosi viimeinen autokasettisoittimeni)

Eihän näitä uskalla edes autossa soitella ostettuja levyjä
Skraidut digissä tekevät kaikesta dubsteppiä

Pitää purkaa purkaen kopionsuojaus ja tehdä halpoja kokoelma CD-levyjä jotta pysyvät sitten ne orginaalit ehjinä (ehkä)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Vuonna 1999 meni roskiin noin 200 - 300 C-kasettia. Niillä ei ollut enää mitään tärkeää. 10,5" nauhakeloilla sen sijaan oli. Ne siirtyivät VHS-nauhojen HiFi-raidalle ennen vuotta 2003 tai 2004, jolloin luovuin kelanauhurista. HiFi-VHS-nauhojen aika kesti vuodesta 1985 vuoteen 2005, jolloin kaikki niiden tärkeimmät olivat siirtyneet tietokoneelle mp3-formaattiin.

Oli sitten vielä MD-levyvaihekin. Se alkoi 1998 eikä varsinaisesti vieläkään ole päättynyt. Sekä dekki että kannettava ovat vielä tallessa, samoin kaikki levyt. Ensisijainen tallennusmedia se ei koskaan ollut eikä sen takia ole ollut tarvetta miettiä siirtymistä. Pitääkin oikeastaan tarkistaa ne levyt, ainoa ei-tietokoneformaatti, jonka kanssa ei koskaan ollut mitään ongelmia.

Teppo Nygren

Ja äänipäiden säätäminen oikealle korkeudelle oli tärkeää, tai musiikki kuulosti hiukan samealta. Vielä on c-kasettisoittimia tallessa useitakin. varmaan löytyy jokunen Clario, Roadstar ja ehkä jotain muitakin. Myös joku vanha ekvalisaattorilla varustettu vahvistinkin on varmaan jossakin. Hyvin vähän käytetty Sony Walkman on myös tallessa ja sillä tulee joskus kuunneltua nuoruuden rakastetun c-kasetille laulamiaan lauluja. Taustalla soi levysoittimella soitettu kappale, joka oli laulettu c-kasetille. :)

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Olen kade. Oma Sony Walkman pyöritti viimeisen kasettinsa jo vuosia sitten. Kasettidekkeihin kuului muuten jossain vaiheessa eq-liukusäätimillä Kaksidekkisten mankkojen mukana ne taisivat tulla.

Ennen kaikki oli paremmin. Nyt kuuntelen suurimman osan musiikista Iphonella Spotifysta, johon ei edes ole eq-sovellusta. Pilalla on maailma.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Hieno ylistys C-kasetille! Kylläpä Veikko osuvasti kirvoitti muistot myös yksinäisen saarilapsen talvi-illoista :) Sen lisäksi että tuli sormi rec-nappulalla tehtyä kompilaatioita Daddy T-Royn eli Tero Kasken kiehtovista reggae-kipaleista tein myös kuunnelmia, omia radio-ohjelmia, äänimattoja ja vaikka mitä. C-kasetilla ja radiolla sai paljon luovaa tekemistä pakkasiltoina. C-kasetilla sai myös kätevästi lähetettyä äänikirjeitä ulkomaille.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Tarttuiko nauhalle yhtään saaristoreggaeta, ei jamaikalaista vaan pietarsaarelaista Dreadlineä.

Nuo äänikirjeet olin unohtanut. Niitäkin tuli tehtyä, ei tosin kovin montaa.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ei ehkä kyseisestä ohjelmasta, mutta muistan kyllä taltioineeni VHS-kasetille Dreadlinen Walking Man-biisin. Yhtye jäi kyllä mieleen. Kasetit hävinneet elämän jalkoihin.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman Vastaus kommenttiin #10

Hifi-videon ääniraita oli digitaalinen, äänenlaatu C-kasettiin verrattuna loistava,
tuota tuli itsekin käytettyä kotikuuntelussa kaverin CD kopioidessa,
tämä siis aikana ennen polttavia CD-asemia joskus -90 luvulla kun TV, videot, hiton kallis DVD ja stereot yhdistettiin jokakodin viihdekeskukseksi.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Tästä mainoksesta huolimatta kasettimyynti oli suurta.
http://www.youtube.com/watch?v=ka2_EIx74S4

Mieleeni tuli vielä finnhits-kasetit, joita myytiin huoltoasemilla. Siinä oli soundtrackia lapsuuden perhereisuille, jotka suoritettiin melkein Ferrarin punaisella Skodalla.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Näin kerran Stokkalla kasettisoittimien, jossa oli USB-johto. Maksoi muutman kympin. Muita
http://www.google.com/search?client=safari&rls=en&...

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Ostitko? Kai sinulla on kokoelma toistovälineitä, eikö?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Toki, mutta tuo on helpointapa.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Värisevä sormi REC-napilla juontajan kiusantekoa peläten, miten totta tuokin on.

Annoin 100 levyn vinyylilevykokoelmani hetken mielenhäiriössä sitä kerjäävälle, tuumasin jotta ota sinäkin niistä kiksit,
ainoa jonka jätin itselle on PeerGunt ja suosikkiraita on juurikin tuo Pontinakin takapenkki

Mä äänitän nykyäänkin C-kasettikokoelmia tuoreista suosikkibiiseistäni läppärin perään liitetyllä Technicsin jonkinsortin laatudekillä ja kuuntelen niitä ns. pussihousuautossa "kiikariradiosta, tissimankasta",
joka kumminkin on sen verran HI-techiä verrattuna Anttilan 100mk roadstariin,
että siinä on mm. basso- että diskanttisäädin, sekä dolby-B ja valitsin Chromy-nauhoille, sekä nauhoja kuluttava taukohaku.

Yllättävän suuri osa (noin 3 muovikassillista) 30 vuotta sitten ja siitä eteenpäin äänittämistäni kassuista on edelleen kuuntelukunnossa, äänenlaatu näissä tyypillisesti melko "hupaisa" CD-ltäkin äänitetyistä, ikä vaatii veronsa.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kiva blogi. Minullakin on kokemuksia kokoelman tekemisestä c-kasetille ja jopa kelanauhurilla. Ja sittemin myös Spotifylla. Kyllä elämä ennenvanhaan oli tosi jännää, kuten blogin kirjoittaja kuvailee. Kappaleiden pituuksia laskettiin ja piti tietää, mikä kappale nauhalle vielä sopii.

Nuoruus oli musiikin suhteen niukkuuden aikaa. Kerran pari viikossa soitettiin nuorten musiikkia ja parhaat palat tallennettiin kelanauhurilla jopa monta kertaa, koska oli niin harvinaista kuulla niitä.

Oi niitä aikoja!

Tosin diggaan Spotifyta nykyään ihan hyvin, enkä kaipaa noita aikoja.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

C-kasetti täytti muuten juuri 50 vuotta. Onneksi olkoon vouvaava ystäväni.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/2013/08...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset