Politiikka http://jukkarelander.vapaavuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132117/all Sat, 21 Apr 2018 21:52:55 +0300 fi Elämä Harjuniityn säännöillä http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254196-elama-harjuniityn-saannoilla <p>Lapsena pelasimme pesäpalloa Harjuniityn säännöillä. Niiden yksinkertainen idea oli se, että jomman kumman joukkueen ollessa ylivoimainen, muutettiin sääntöjä niin, että heidän voitostaan ei tulisi aivan liian ylivoimaista.</p><p>Se on suunnilleen päinvastainen ajattelumalli sille, mitä markkinaliberaalit toivovat yhteiskunnalta, mutta ei se silti ole kommunistillekaan mikään unelma. Meillä nimittäin parempi sai kyllä voittaa ja se ylivoimainen voitti sääntöjen muuttamisesta huolimatta.</p><p>Millainen olisi yhteiskunta, jossa murskaavaa ylivoimaa rajoitettasiin ja sen sijaan ihailtaisiin yhteistä hyvää tekemistä?</p><p>Jotta ymmärtää kysymyksen kunnolla, pitää mennä hieman syvemmälle noiden Harjuniityn sääntöjen maailmaan.</p><p>Pesäpallopeliin osallistui sekä poikia että tyttöjä. Vanhimman ja nuorimman välinen ikäero oli ainakin viisi vuotta. Samassa mittakaavassa olivat erot fyysisissä valmiuksissa ja pelitaidoissa. Silti kaikki pääsivät pelaamaan.&nbsp;</p><p>Koko pelaamisen perimmäinen syy oli viettää yhteistä aikaa mukavalla tavalla. Samalla kylän lapsille syntyi yhteishenki. Ketään ei tarvinnut pelätä kun kaikki olivat kavereita toisilleen. Naapurikylien lapset olivat sitten eri juttu, kun heitä ei oikein tunnettu.</p><p>Palataan siihen yhteiskunta -vertaukseen.</p><p>Millainen olisi yhteiskunta, jossa perimmäinen tavoite olisi huolehtia siitä, että kaikki pääsevät mukaan, murskaavaa ylivoimaa ei ihailtaisi ja kaikki luottaisivat toisiinsa?</p><p>No eihän sellaista voi olla.</p><p>Maailma on rakennettu henkilökohtaisen edun tavoittelulle, opportunismille, vahvoille ja kauniille.</p><p>Maailmassa puhutaan paljon hyvyydestä, mutta palkitaan ruhtinaallisesti ahneudesta.</p><p>Mutta tulihan nyt kuitenkin ajateltua ääneen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lapsena pelasimme pesäpalloa Harjuniityn säännöillä. Niiden yksinkertainen idea oli se, että jomman kumman joukkueen ollessa ylivoimainen, muutettiin sääntöjä niin, että heidän voitostaan ei tulisi aivan liian ylivoimaista.

Se on suunnilleen päinvastainen ajattelumalli sille, mitä markkinaliberaalit toivovat yhteiskunnalta, mutta ei se silti ole kommunistillekaan mikään unelma. Meillä nimittäin parempi sai kyllä voittaa ja se ylivoimainen voitti sääntöjen muuttamisesta huolimatta.

Millainen olisi yhteiskunta, jossa murskaavaa ylivoimaa rajoitettasiin ja sen sijaan ihailtaisiin yhteistä hyvää tekemistä?

Jotta ymmärtää kysymyksen kunnolla, pitää mennä hieman syvemmälle noiden Harjuniityn sääntöjen maailmaan.

Pesäpallopeliin osallistui sekä poikia että tyttöjä. Vanhimman ja nuorimman välinen ikäero oli ainakin viisi vuotta. Samassa mittakaavassa olivat erot fyysisissä valmiuksissa ja pelitaidoissa. Silti kaikki pääsivät pelaamaan. 

Koko pelaamisen perimmäinen syy oli viettää yhteistä aikaa mukavalla tavalla. Samalla kylän lapsille syntyi yhteishenki. Ketään ei tarvinnut pelätä kun kaikki olivat kavereita toisilleen. Naapurikylien lapset olivat sitten eri juttu, kun heitä ei oikein tunnettu.

Palataan siihen yhteiskunta -vertaukseen.

Millainen olisi yhteiskunta, jossa perimmäinen tavoite olisi huolehtia siitä, että kaikki pääsevät mukaan, murskaavaa ylivoimaa ei ihailtaisi ja kaikki luottaisivat toisiinsa?

No eihän sellaista voi olla.

Maailma on rakennettu henkilökohtaisen edun tavoittelulle, opportunismille, vahvoille ja kauniille.

Maailmassa puhutaan paljon hyvyydestä, mutta palkitaan ruhtinaallisesti ahneudesta.

Mutta tulihan nyt kuitenkin ajateltua ääneen.

]]>
3 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254196-elama-harjuniityn-saannoilla#comments Politiikka Säännöt Voittaja Sat, 21 Apr 2018 18:52:55 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254196-elama-harjuniityn-saannoilla
HATUNNOSTO HARKIMOLLE http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254164-hatunnosto-harkimolle Hjallis Harkimo esiintyi erinomaisesti ja paljasti ajatuksiaan sekä tavoitteitaan suomalaisessa poliittisessa politiikan teossa, poliittisesta kulttuurista sekä tavoitteistaan juuri päättyneessä TV1:n Ykkösaamussa toimittaja Jari Korkin kanssa käymässään haastattelussa. 5 Susi lammasten vaatteissa tuli ensimmäisenä mieleeni kuunnellessani hänen ajatuksiaan tapana toimia poliittisena toimijana. Hän ja hänen kanssaan Liike Nyt:n perustamat tahot sekä perustettu liike itsessään iskee ajan hermoon muuttaen kaiken järjen mukaan myös pysyvästi poliittisia rakenteita siinä samalla! Harkimo on arvovalintojensa sekä näyttöjensä perusteella uskottava toimija saadakseen kansan liikkeelle muutoksen aikaan poliittisessa päätöksenteossa nyt kuulemani perusteella! Erinomainen ulostulo.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 6 http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254164-hatunnosto-harkimolle#comments Politiikka Puolueet Sat, 21 Apr 2018 08:07:41 +0000 Jukka Kuhanen http://jukkakuhanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254164-hatunnosto-harkimolle Niistä sisällöistä http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254126-niista-sisalloista <p>Harkimon ja Jungnerin<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10170238"> uudesta poliittisesta liikkeestä</a> riittää pöhinää. Kohu näyttää olevan jälleen kerran henkilöihin menevää mutu-spekulointia jota julkisuus tosin rakastaa. Päällimmäisiä spekuloitavia taitaa olla <a href="http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254062-harkimo-lorottaa-antaumuksella-kokoomuksen-muroihin">tulevan pääministerin puolue ja nimi</a>. Aivan kuin tulevat Eduskuntavaalit olisivat pelkkä muodollisuus tässä pelissä. Ehkä ovatkin?</p><p>Toki kysymyksellä siitä kuka johtaa ja millä politiikalla on merkitystä päätöksentekoon. Itseä kiinnostaisi kuitenkin ne sisällöt &ndash; joita eivät kuulemma Harkimo tai Jungner ole vielä valottaneet.</p><p>Ko. herrat ovat kuitenkin julkaisseet valtavasti materiaalia ajatuksistaan, joten miksei ruodittaisi niitä? Olen sattumoisin seurannut Harkimon ja Jungnerin ulostuloja vuosikausia. Kun nyt sitten henkilöihin mennään, niin on pakko sanoa, että arvostan molempia miehinä jotka kulkevat omia polkujaan. (Tai siis henkilöinä näin tasa-arvo-korrektisti). Molemmilla oli myös vakavia terveysongelmia, jossa hengenlähtö oli lähellä. Vaikka toki <a href="http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254031-nuorsuomalaiset-20?ref=poiminnat">yhteiskuntamme eliittiin kuuluvat</a> molemmat, eikä tämä voi olla näkymättä ajatuksissaan.</p><p>Kuitenkin sekä Harkimo että Jungner ovat esittäneet epäkorrektisti ja suorapuheisesti asioita tai ongelmia, joilla on mielestäni iso merkitys Suomen yhteiskunnallisessa elämässä ja myös poliittisessa päätöksenteossa. Hjalliksen yksi minusta lyömätön oivallus on hänen YouTube-kanavaltaan poimittu kritiikki maakuntauudistuksesta, nimittäin että <a href="https://www.youtube.com/watch?v=esY0nvmKDmQ">ihmiset istuu liian monella pallilla</a>. Asia (poliittisen päätöksenteon jääviysongelma) on selvää pässinlihaa, mutta eipä sitä edes media näytä nostavan esiin.</p><p>Harkimon YouTube-videoissa hän avautuu mm. poliittisista kriittisistä mielipiteistään, vaurastumisesta ja sijoittamisesta, johtajuudesta, myyjän taidoista sekä harrastuksistaan kuten ruoanlaitosta. Samoin kuin empatian osoituksena ruokajonoista ja koulukiusauksesta, ehkäpä jälkimmäistä itsekin todistaneena? Politiikka ei olekaan siten suoraviivaista ja pragmaattista kuin yritystoiminta ja tämä todennäköisesti on tuskastumisen syy. Toimittaja Timo Haapala väitti, että kyseessä on Hjalliksen <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005648305.html">narsistisuus ja mm. malttamattomuus</a> kuunnella toisia. Ei asia ole näin suoraviivainen, sillä kyllä menestyneen johtajan pitää osata kuunnella. Sitä kuuntelua ei vain voi tehdä ihan loputtomiin, silloin kun jonkun pitää päättää ja olla vastuussa päätöksistään. Jollakin järkevällä aikataululla.</p><p>Jungnerin blogit Uuden Suomen Puheenvuorossa näyttävät käsittelevän monipuolisesti yhteiskunnallisia aiheita, luonnollisesti myös hänen substanssiosaamisensa kautta (mm. YLE:n ja median kommentointi, tietoyhteiskunnan kehitys). Samoin kuin hänen useat vierailunsa YLE:n Pressiklubi-ohjelmassa ovat joskus meinanneet varastaa koko shown. Muuten, hänen esiin nostamansa, täälläkin ruodittu termi &rdquo;disruptio&rdquo; <a href="http://mikaeljungner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246783-politiikan-disruptio-on-viimeinkin-taalla">selittyy blogissaan</a> ilmaisulla <em>&rdquo;Yhteiskunnan piilevän potentiaalin vapauttaminen&rdquo;</em>. Tällaista sivistyssanastoa soveltamalla minusta Jungner osoittaa mentaliteettiaan, siis ettei hänen tarvitse aina olla korrektin yleistajuinen. Silloin kun viestin idea eli sisältö ratkaisee?</p><p>Mitä mentaliteettiin tulee, Jungnerin kohdalla suurin kohu taisi nousta siitä, kun&nbsp;<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016072421953524_uu.shtml" target="_blank">hän tylytti kansalaisia</a>&nbsp;provosoivasti toteamalla heitä <em>&rdquo;hitaalla käyviksi, kapeakatseisiksi tonttuilijoiksi&rdquo;</em>. Että <em>&rdquo;avarakatseiset älyköt&rdquo;</em> ovat vähemmistössä.&nbsp;Lausunnossa voi toki olla ylimielistä elitismiä. Siitä voi saada kuvan, että kansa olisi &rdquo;tuomittu tyhmyyteen&rdquo;? En olisi itse niin pessimistinen, toteaisin, että kyseessä on enemmänkin henkinen laiskuus. Ei haluta tai viitsitä ihmetellä ja epäillä, kritisoida itsestäänselvyyksiä. Elämä menee kuin juna, kohdusta hautaan, mutta menköön? Jungnerin tekstinkin motiivina on tarve herätellä ajattelemaan.</p><p>Siis sanoisin, että jos herrat nostavat esiin omassa liikkeessään aiemmin esiin tuomiaan ongelmia, niin sillä on uutta annettavaa. Pitääkö siis em. eliittiasema olla sellainen händikäppi, että heidän ideansa pitää tuomita lähtökohtaisesti? Poliitikot ja media siinä mukana ovat minusta kovasti tuomitsemassa, perustellen aiempiin kokemuksiin vaikkapa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuorsuomalaiset">Nuorsuomalaisista</a>. <a href="https://liberaalipuolue.fi/">Liberaalipuolue</a> Suomesta jo löytyy. Ehkä ei halutakaan mitään uutta poliittista voimaa, joka voisi keikuttaa venettä liian vakavasti? Ainakin poliittinen oppositio näyttää minusta saavuttaneen kasvaneen suosionsa räksyttämällä hallituksen toimenpiteistä tyyliin, että saavutetuista eduista ei saa tinkiä ja mitään ei saa leikata mistään. Köyhien ja huono-osaisten oikeuksin vedotaan, kun on perustellen väitetty (<a href="http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252787-taalla-tyhjan-tahden-alla">Tuomo Luoma</a> ja <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005322114.html">Heikki Pursiainen</a>), että politiikan käyttövoima ovat kuitenkin ne suhteellisen hyväosaiset, joiden eduista ja tulonsiirroista ei ole tinkimistä. Jotka käyvät äänestämässä. Ja tässä politiikassa mukana ovat eduskuntapuolueet laidasta laitaan. Jungnerin esiin nostama henkinen laiskuus sinetöi tämän.</p><p>Edellä mainitun valtavirran politiikan selättämiseksi tarvittaisiin melkoiset muskelit tai oikoteitä. Kovasti näyttää siltä, kuten nyt jo toista päivää on leivottu konsensusta, että turha edes yrittää? Tai kun moititaan politiikan vaihtoehdottomuutta, niin tehdään parhaansa, ettei mikään pääse muuttumaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harkimon ja Jungnerin uudesta poliittisesta liikkeestä riittää pöhinää. Kohu näyttää olevan jälleen kerran henkilöihin menevää mutu-spekulointia jota julkisuus tosin rakastaa. Päällimmäisiä spekuloitavia taitaa olla tulevan pääministerin puolue ja nimi. Aivan kuin tulevat Eduskuntavaalit olisivat pelkkä muodollisuus tässä pelissä. Ehkä ovatkin?

Toki kysymyksellä siitä kuka johtaa ja millä politiikalla on merkitystä päätöksentekoon. Itseä kiinnostaisi kuitenkin ne sisällöt – joita eivät kuulemma Harkimo tai Jungner ole vielä valottaneet.

Ko. herrat ovat kuitenkin julkaisseet valtavasti materiaalia ajatuksistaan, joten miksei ruodittaisi niitä? Olen sattumoisin seurannut Harkimon ja Jungnerin ulostuloja vuosikausia. Kun nyt sitten henkilöihin mennään, niin on pakko sanoa, että arvostan molempia miehinä jotka kulkevat omia polkujaan. (Tai siis henkilöinä näin tasa-arvo-korrektisti). Molemmilla oli myös vakavia terveysongelmia, jossa hengenlähtö oli lähellä. Vaikka toki yhteiskuntamme eliittiin kuuluvat molemmat, eikä tämä voi olla näkymättä ajatuksissaan.

Kuitenkin sekä Harkimo että Jungner ovat esittäneet epäkorrektisti ja suorapuheisesti asioita tai ongelmia, joilla on mielestäni iso merkitys Suomen yhteiskunnallisessa elämässä ja myös poliittisessa päätöksenteossa. Hjalliksen yksi minusta lyömätön oivallus on hänen YouTube-kanavaltaan poimittu kritiikki maakuntauudistuksesta, nimittäin että ihmiset istuu liian monella pallilla. Asia (poliittisen päätöksenteon jääviysongelma) on selvää pässinlihaa, mutta eipä sitä edes media näytä nostavan esiin.

Harkimon YouTube-videoissa hän avautuu mm. poliittisista kriittisistä mielipiteistään, vaurastumisesta ja sijoittamisesta, johtajuudesta, myyjän taidoista sekä harrastuksistaan kuten ruoanlaitosta. Samoin kuin empatian osoituksena ruokajonoista ja koulukiusauksesta, ehkäpä jälkimmäistä itsekin todistaneena? Politiikka ei olekaan siten suoraviivaista ja pragmaattista kuin yritystoiminta ja tämä todennäköisesti on tuskastumisen syy. Toimittaja Timo Haapala väitti, että kyseessä on Hjalliksen narsistisuus ja mm. malttamattomuus kuunnella toisia. Ei asia ole näin suoraviivainen, sillä kyllä menestyneen johtajan pitää osata kuunnella. Sitä kuuntelua ei vain voi tehdä ihan loputtomiin, silloin kun jonkun pitää päättää ja olla vastuussa päätöksistään. Jollakin järkevällä aikataululla.

Jungnerin blogit Uuden Suomen Puheenvuorossa näyttävät käsittelevän monipuolisesti yhteiskunnallisia aiheita, luonnollisesti myös hänen substanssiosaamisensa kautta (mm. YLE:n ja median kommentointi, tietoyhteiskunnan kehitys). Samoin kuin hänen useat vierailunsa YLE:n Pressiklubi-ohjelmassa ovat joskus meinanneet varastaa koko shown. Muuten, hänen esiin nostamansa, täälläkin ruodittu termi ”disruptio” selittyy blogissaan ilmaisulla ”Yhteiskunnan piilevän potentiaalin vapauttaminen”. Tällaista sivistyssanastoa soveltamalla minusta Jungner osoittaa mentaliteettiaan, siis ettei hänen tarvitse aina olla korrektin yleistajuinen. Silloin kun viestin idea eli sisältö ratkaisee?

Mitä mentaliteettiin tulee, Jungnerin kohdalla suurin kohu taisi nousta siitä, kun hän tylytti kansalaisia provosoivasti toteamalla heitä ”hitaalla käyviksi, kapeakatseisiksi tonttuilijoiksi”. Että ”avarakatseiset älyköt” ovat vähemmistössä. Lausunnossa voi toki olla ylimielistä elitismiä. Siitä voi saada kuvan, että kansa olisi ”tuomittu tyhmyyteen”? En olisi itse niin pessimistinen, toteaisin, että kyseessä on enemmänkin henkinen laiskuus. Ei haluta tai viitsitä ihmetellä ja epäillä, kritisoida itsestäänselvyyksiä. Elämä menee kuin juna, kohdusta hautaan, mutta menköön? Jungnerin tekstinkin motiivina on tarve herätellä ajattelemaan.

Siis sanoisin, että jos herrat nostavat esiin omassa liikkeessään aiemmin esiin tuomiaan ongelmia, niin sillä on uutta annettavaa. Pitääkö siis em. eliittiasema olla sellainen händikäppi, että heidän ideansa pitää tuomita lähtökohtaisesti? Poliitikot ja media siinä mukana ovat minusta kovasti tuomitsemassa, perustellen aiempiin kokemuksiin vaikkapa Nuorsuomalaisista. Liberaalipuolue Suomesta jo löytyy. Ehkä ei halutakaan mitään uutta poliittista voimaa, joka voisi keikuttaa venettä liian vakavasti? Ainakin poliittinen oppositio näyttää minusta saavuttaneen kasvaneen suosionsa räksyttämällä hallituksen toimenpiteistä tyyliin, että saavutetuista eduista ei saa tinkiä ja mitään ei saa leikata mistään. Köyhien ja huono-osaisten oikeuksin vedotaan, kun on perustellen väitetty (Tuomo Luoma ja Heikki Pursiainen), että politiikan käyttövoima ovat kuitenkin ne suhteellisen hyväosaiset, joiden eduista ja tulonsiirroista ei ole tinkimistä. Jotka käyvät äänestämässä. Ja tässä politiikassa mukana ovat eduskuntapuolueet laidasta laitaan. Jungnerin esiin nostama henkinen laiskuus sinetöi tämän.

Edellä mainitun valtavirran politiikan selättämiseksi tarvittaisiin melkoiset muskelit tai oikoteitä. Kovasti näyttää siltä, kuten nyt jo toista päivää on leivottu konsensusta, että turha edes yrittää? Tai kun moititaan politiikan vaihtoehdottomuutta, niin tehdään parhaansa, ettei mikään pääse muuttumaan.

]]>
5 http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254126-niista-sisalloista#comments Hjallis Harkimo Mikael Jungner Politiikka Fri, 20 Apr 2018 13:37:05 +0000 Jukka Konttinen http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254126-niista-sisalloista
Mihin Harkimon- Jungnerin irtiotto johtaa? http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254096-mihin-harkimon-jungnerin-irtiotto-johtaa <p>Aiheuttaako&nbsp; kokoomuksenkin valtapeli&nbsp; persut tai väyryset?&nbsp; Onko Harkimon&nbsp; ja Jungnerin&nbsp; poliittinen &rdquo;avioliitto&rdquo; ja irtiotto merkki kokoomuksen sirpaloitumisesta ja hajaannuksesta?</p><p>Käykö niin, että kokoomus menettää havittelemansa&nbsp; vaalivoiton tulevissa ek-vaaleissa eikä Orposta tulekaan toivottua pääministeriä nähtyjen sdp-voittoisten gallup-numeroiden enteillessä vaalitappiota &rdquo;sekoomukselle&rdquo; ja voittoa demareille? Onko SDP:n puheenjohtaja Rinne tuleva pääministeri?</p><p>Eli tuleeko SDP:stä ek-vaalien jälkeen pääministeripuolue ja uusi sylkykuppi Suomen erimieliselle, poliittiselle mediakentälle? Suomessahan oppositio ja hallitus ovat kuin tuli ja vesi eli periaatteessa oppositio vastustaa aina kaikkea mitä hallitus&nbsp; esittää.&nbsp;&nbsp; Onko tämä mielestänne parasta mahdollista organisaatio-ja hallintopolitiikkaa? Kysyn vaan. Minusta ei.</p><p>Onko tämä&nbsp;&nbsp; irtiotto kokoomuksesta&nbsp; Harkimolta ja Jungnerilta selvä näpäys&nbsp; epäisänmaalliselle ja yltiö- ja eurokapitalistiselle kokoomukselle ja&nbsp; myös vastalause&nbsp; kokoomuksen kaupunkivalta- ja metropolipolitiikkaa&nbsp; sekä kansainvälisiä suuryrityksiä&nbsp; suosivaa sote-ym.veroparatiisipolitiikkaa vastaan? Onko kokoomus liian elitistinen puolue eikä huomioi koko kansan tarpeita&nbsp; kehäkolmosen tuolla puolen?</p><p>Mistä tämä Harkimon ja Jungnerin uuden puolueen perustamisajatus&nbsp; johtuu pohjimmiltaan? Kenen tarpeita se palvelee?</p><p>Vai onko kysymys vain pelkästään poliittisesta revanssista, kitkeryydestä ja ja valtapelistä kuten Väyrysenkin lehmänkäännöksillä? Mitä tämä kertoo kokoomuksesta ylipäätään?</p><p>PS. Miten tämä vaikuttaa hallituspolitiikkaan eduskunnassssa?</p><p>PS2. Jälkipyykinpesua, kun H-J-lapsi on syntynyt ja kastettuja ja rekisteröity poliittiselle kentälle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aiheuttaako  kokoomuksenkin valtapeli  persut tai väyryset?  Onko Harkimon  ja Jungnerin  poliittinen ”avioliitto” ja irtiotto merkki kokoomuksen sirpaloitumisesta ja hajaannuksesta?

Käykö niin, että kokoomus menettää havittelemansa  vaalivoiton tulevissa ek-vaaleissa eikä Orposta tulekaan toivottua pääministeriä nähtyjen sdp-voittoisten gallup-numeroiden enteillessä vaalitappiota ”sekoomukselle” ja voittoa demareille? Onko SDP:n puheenjohtaja Rinne tuleva pääministeri?

Eli tuleeko SDP:stä ek-vaalien jälkeen pääministeripuolue ja uusi sylkykuppi Suomen erimieliselle, poliittiselle mediakentälle? Suomessahan oppositio ja hallitus ovat kuin tuli ja vesi eli periaatteessa oppositio vastustaa aina kaikkea mitä hallitus  esittää.   Onko tämä mielestänne parasta mahdollista organisaatio-ja hallintopolitiikkaa? Kysyn vaan. Minusta ei.

Onko tämä   irtiotto kokoomuksesta  Harkimolta ja Jungnerilta selvä näpäys  epäisänmaalliselle ja yltiö- ja eurokapitalistiselle kokoomukselle ja  myös vastalause  kokoomuksen kaupunkivalta- ja metropolipolitiikkaa  sekä kansainvälisiä suuryrityksiä  suosivaa sote-ym.veroparatiisipolitiikkaa vastaan? Onko kokoomus liian elitistinen puolue eikä huomioi koko kansan tarpeita  kehäkolmosen tuolla puolen?

Mistä tämä Harkimon ja Jungnerin uuden puolueen perustamisajatus  johtuu pohjimmiltaan? Kenen tarpeita se palvelee?

Vai onko kysymys vain pelkästään poliittisesta revanssista, kitkeryydestä ja ja valtapelistä kuten Väyrysenkin lehmänkäännöksillä? Mitä tämä kertoo kokoomuksesta ylipäätään?

PS. Miten tämä vaikuttaa hallituspolitiikkaan eduskunnassssa?

PS2. Jälkipyykinpesua, kun H-J-lapsi on syntynyt ja kastettuja ja rekisteröity poliittiselle kentälle.

]]>
17 http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254096-mihin-harkimon-jungnerin-irtiotto-johtaa#comments Kokoomus Politiikka Fri, 20 Apr 2018 06:35:38 +0000 Kari Kilpiö http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254096-mihin-harkimon-jungnerin-irtiotto-johtaa
Mihin Harkimon- Jungnerin irtiotto johtaa? http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254094-mihin-harkimon-jungnerin-irtiotto-johtaa <p>Aiheuttaako&nbsp; kokoomuksenkin valtapeli&nbsp; persut tai väyryset?&nbsp; Onko Harkimon&nbsp; ja Jungnerin&nbsp; poliittinen &rdquo;avioliitto&rdquo; ja irtiotto merkki kokoomuksen sirpaloitumisesta ja hajaannuksesta?</p><p>Käykö niin, että kokoomus menettää havittelemansa&nbsp; vaalivoiton tulevissa ek-vaaleissa eikä Orposta tulekaan toivottua pääministeriä nähtyjen sdp-voittoisten gallup-numeroiden enteillessä vaalitappiota &rdquo;sekoomukselle&rdquo; ja voittoa demareille? Onko SDP:n puheenjohtaja Rinne tuleva pääministeri?</p><p>Eli tuleeko SDP:stä ek-vaalien jälkeen pääministeripuolue ja uusi sylkykuppi Suomen erimieliselle, poliittiselle mediakentälle? Suomessahan oppositio ja hallitus ovat kuin tuli ja vesi eli periaatteessa oppositio vastustaa aina kaikkea mitä hallitus&nbsp; esittää.&nbsp;&nbsp; Onko tämä mielestänne parasta mahdollista organisaatio-ja hallintopolitiikkaa? Kysyn vaan. Minusta ei.</p><p>Onko tämä&nbsp;&nbsp; irtiotto kokoomukseta&nbsp; Harkimolta ja Jungnerinlta selvä näpäys&nbsp; epäisänmaalliselle ja yltiö- ja eurokapitalistiselle kokoomukselle ja&nbsp; myös vastalause&nbsp; kokoomuksen kaupunkivalta- ja metropolipolitiikkaa&nbsp; sekä kansainvälisiä suuryrityksiä&nbsp; suosivaa sote-ym.veroparatiisipolitiikkaa vastaan? Onko kokoomus liian elitistinen puolue eikä huomioi koko kansan tarpeita&nbsp; kehäkolmosen tuolla puolen?</p><p>Mistä tämä Harkimon ja Jungnerin uuden puolueen perustamisajatus&nbsp; johtuu pohjimmiltaan? Kenen tarpeita se palvelee?</p><p>Vai onko kysymys vain pelkästään poliittisesta revanssista, kitkeryydestä ja ja valtapelistä kuten Väyrysenkin lehmänkäännöksillä?</p><p>PS. Miten tämä vaikuttaa hallituspolitiikkaan eduskunnassa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aiheuttaako  kokoomuksenkin valtapeli  persut tai väyryset?  Onko Harkimon  ja Jungnerin  poliittinen ”avioliitto” ja irtiotto merkki kokoomuksen sirpaloitumisesta ja hajaannuksesta?

Käykö niin, että kokoomus menettää havittelemansa  vaalivoiton tulevissa ek-vaaleissa eikä Orposta tulekaan toivottua pääministeriä nähtyjen sdp-voittoisten gallup-numeroiden enteillessä vaalitappiota ”sekoomukselle” ja voittoa demareille? Onko SDP:n puheenjohtaja Rinne tuleva pääministeri?

Eli tuleeko SDP:stä ek-vaalien jälkeen pääministeripuolue ja uusi sylkykuppi Suomen erimieliselle, poliittiselle mediakentälle? Suomessahan oppositio ja hallitus ovat kuin tuli ja vesi eli periaatteessa oppositio vastustaa aina kaikkea mitä hallitus  esittää.   Onko tämä mielestänne parasta mahdollista organisaatio-ja hallintopolitiikkaa? Kysyn vaan. Minusta ei.

Onko tämä   irtiotto kokoomukseta  Harkimolta ja Jungnerinlta selvä näpäys  epäisänmaalliselle ja yltiö- ja eurokapitalistiselle kokoomukselle ja  myös vastalause  kokoomuksen kaupunkivalta- ja metropolipolitiikkaa  sekä kansainvälisiä suuryrityksiä  suosivaa sote-ym.veroparatiisipolitiikkaa vastaan? Onko kokoomus liian elitistinen puolue eikä huomioi koko kansan tarpeita  kehäkolmosen tuolla puolen?

Mistä tämä Harkimon ja Jungnerin uuden puolueen perustamisajatus  johtuu pohjimmiltaan? Kenen tarpeita se palvelee?

Vai onko kysymys vain pelkästään poliittisesta revanssista, kitkeryydestä ja ja valtapelistä kuten Väyrysenkin lehmänkäännöksillä?

PS. Miten tämä vaikuttaa hallituspolitiikkaan eduskunnassa?

]]>
0 http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254094-mihin-harkimon-jungnerin-irtiotto-johtaa#comments Kokoomus Politiikka Fri, 20 Apr 2018 06:34:24 +0000 Kari Kilpiö http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254094-mihin-harkimon-jungnerin-irtiotto-johtaa
Harkimo ryhtyy lobbariksi http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254091-harkiimo-ryhtyy-lobbariksi <p>Yksinpurjehtija Harry Harkimo erosi puolueesta, kun turhautui vaikutusmahdollisuuksien puutteeseen. Luoviminen kokoomuksen puoluealuksessa ei tyydyttänyt ja niinpä hän hyppäsi tyyrpuurin puolelta vapaaseen kuviokelluntaan. Seuraan saattavat liittyä demareista myös tyyrpuurin puolelta loikannut Mikael Jungner, sekä koko elämänsä edellä mainittua kuviokelluntaa harrastanut Tuomas Enbuske.</p><p>Kansanedustajana Harkimo varmaan huomasi, että nykyaikainen poliittinen vaikuttaminen tapahtuu&nbsp; lobbaamalla. Yksittäisenä eduskuntaryhmän jäsenenä pääsee vain painamaan&nbsp; nappia lobbareiden ajamien asioiden hyväksymiseksi. Ei tällainen toimen miestä tyydytä, ja kun leipä ei ole kiinni kansanedustajan palkasta voi siirtyä vallankäyttäjäksi muuta kautta.</p><p>Julkisuudessa on puhuttu uuden puolueen perustamisesta,mikä on osallisten taholta kiistetty. Se ei yllätä, koska puolueen kautta vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä, mutta lobbaamalla puolivalmiita aihioita pienelle joukolle politiikan keskeisiä päättäjiä voi saada asioita etenemään nopeastikin. Ainakin jos viime vuosien kaltaisia lobbaukselle alttiita hallituksia on vielä tulevaisuudessakin.</p><p>Paljon riippuu tulevien eduskuntavaalien tuloksesta se, millaisen markkinan Harkimon lobbariyhteisö tulee saamaan. Liberaalimpien ajatusten läpimeno kun ei kaikille hallituskoostumuksille ole itestään selvä asia. Toki enemmistön näkemykset hallituksissakin menevät paremmin läpi, joten varsinkin oikeistojohtoisen hallituksen päätöksiin Harkimo&amp;Co voi tulevaisuudessa hyvin vaikuttaa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Yksinpurjehtija Harry Harkimo erosi puolueesta, kun turhautui vaikutusmahdollisuuksien puutteeseen. Luoviminen kokoomuksen puoluealuksessa ei tyydyttänyt ja niinpä hän hyppäsi tyyrpuurin puolelta vapaaseen kuviokelluntaan. Seuraan saattavat liittyä demareista myös tyyrpuurin puolelta loikannut Mikael Jungner, sekä koko elämänsä edellä mainittua kuviokelluntaa harrastanut Tuomas Enbuske.

Kansanedustajana Harkimo varmaan huomasi, että nykyaikainen poliittinen vaikuttaminen tapahtuu  lobbaamalla. Yksittäisenä eduskuntaryhmän jäsenenä pääsee vain painamaan  nappia lobbareiden ajamien asioiden hyväksymiseksi. Ei tällainen toimen miestä tyydytä, ja kun leipä ei ole kiinni kansanedustajan palkasta voi siirtyä vallankäyttäjäksi muuta kautta.

Julkisuudessa on puhuttu uuden puolueen perustamisesta,mikä on osallisten taholta kiistetty. Se ei yllätä, koska puolueen kautta vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä, mutta lobbaamalla puolivalmiita aihioita pienelle joukolle politiikan keskeisiä päättäjiä voi saada asioita etenemään nopeastikin. Ainakin jos viime vuosien kaltaisia lobbaukselle alttiita hallituksia on vielä tulevaisuudessakin.

Paljon riippuu tulevien eduskuntavaalien tuloksesta se, millaisen markkinan Harkimon lobbariyhteisö tulee saamaan. Liberaalimpien ajatusten läpimeno kun ei kaikille hallituskoostumuksille ole itestään selvä asia. Toki enemmistön näkemykset hallituksissakin menevät paremmin läpi, joten varsinkin oikeistojohtoisen hallituksen päätöksiin Harkimo&Co voi tulevaisuudessa hyvin vaikuttaa.

 

 

 

 

 

]]>
36 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254091-harkiimo-ryhtyy-lobbariksi#comments Kotimaa Harry Harkimo Hjallis Harkimo Lobbaus Politiikka Fri, 20 Apr 2018 06:07:48 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254091-harkiimo-ryhtyy-lobbariksi
Startup ajattelu tervetullutta politiikkaan! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254067-startup-ajattelu-tervetullutta-politiikkaan <p>Poliittisen päätöksenteon ongelma on nähdäkseni siinä, että kaikki haluavat mainetta hyvistä päätöksistä ja ideoista, mutta harva kantaa vastuun huonoista päätöksistä. Lisäksi politiikan moniäänisyys on vaikeasti johdettavaa, mutta tuskin mahdotonta.&nbsp;</p><p>Kaikkia olisi kuultava vaikka poliittinen päätöksenteko perustuu Suomessa julistavaan hallitukseen ja arvostelevaan oppositioon. Olisi mahtavaa, jos lähes jokainen kansalainen voisi löytää omanlaisen vaikutuskeinon yhteiskunnassa poliittisen järjestelmän osana.</p><p>Minusta olisi kiva kuulua poliittiseen piiriin, jonka osana olen aidosti kuultu ja tervetullut ilman hierarkista pokkurointia. Tässä voisi olla myös suoran ja avoimen demokratian kokeilumahdollisuus jollakin uudella puolueella.</p><p>Poliittinen järjestelmä kaipaa herätystä Suomessa! Voi olla todella hyvä ajoitus startup tyyliselle poliittinen liike ratkaisulle. Vanhat puolueet ovat vakaita toimijoita, eikä niillä ole lyhyellä ajalla sitä muutoskykyä, joka olisi uudella pienellä puolueella.</p><p><strong>Siirto päivän ajankohtaisimpaan poliittiseen kohuun!</strong></p><p>Kivaa kevätkirmailua poliittisessa keskustelussa! Kunnia poliittisen keskustelun kongin kumauttamisesta kuuluu Harkimolle ja ilmeisesti myös Mikael Jungnerille.&nbsp;Minusta on outoa, että poliittisessa ympäristössä on Suomessa näin vahvoja jännitteitä kuten Harkimon seurauksena noussut kohu osoittaa.</p><p>Moni ajattelee Suomessa, että politiikassa on syytä kunnioittaa vakautta ja jättää todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen kansalle toteutumatta. Onneksi alkaa olla myös erilailla ajattelevia vaikuttajia.&nbsp;</p><p>Tsemppiä Harry Hjallis Harkimo!&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliittisen päätöksenteon ongelma on nähdäkseni siinä, että kaikki haluavat mainetta hyvistä päätöksistä ja ideoista, mutta harva kantaa vastuun huonoista päätöksistä. Lisäksi politiikan moniäänisyys on vaikeasti johdettavaa, mutta tuskin mahdotonta. 

Kaikkia olisi kuultava vaikka poliittinen päätöksenteko perustuu Suomessa julistavaan hallitukseen ja arvostelevaan oppositioon. Olisi mahtavaa, jos lähes jokainen kansalainen voisi löytää omanlaisen vaikutuskeinon yhteiskunnassa poliittisen järjestelmän osana.

Minusta olisi kiva kuulua poliittiseen piiriin, jonka osana olen aidosti kuultu ja tervetullut ilman hierarkista pokkurointia. Tässä voisi olla myös suoran ja avoimen demokratian kokeilumahdollisuus jollakin uudella puolueella.

Poliittinen järjestelmä kaipaa herätystä Suomessa! Voi olla todella hyvä ajoitus startup tyyliselle poliittinen liike ratkaisulle. Vanhat puolueet ovat vakaita toimijoita, eikä niillä ole lyhyellä ajalla sitä muutoskykyä, joka olisi uudella pienellä puolueella.

Siirto päivän ajankohtaisimpaan poliittiseen kohuun!

Kivaa kevätkirmailua poliittisessa keskustelussa! Kunnia poliittisen keskustelun kongin kumauttamisesta kuuluu Harkimolle ja ilmeisesti myös Mikael Jungnerille. Minusta on outoa, että poliittisessa ympäristössä on Suomessa näin vahvoja jännitteitä kuten Harkimon seurauksena noussut kohu osoittaa.

Moni ajattelee Suomessa, että politiikassa on syytä kunnioittaa vakautta ja jättää todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen kansalle toteutumatta. Onneksi alkaa olla myös erilailla ajattelevia vaikuttajia. 

Tsemppiä Harry Hjallis Harkimo! 

 

]]>
0 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254067-startup-ajattelu-tervetullutta-politiikkaan#comments Avoin yhteiskunta Demokratia Hjallis Harkimo Politiikka Thu, 19 Apr 2018 13:00:05 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254067-startup-ajattelu-tervetullutta-politiikkaan
Tietoyhteiskunta on kääntynyt itseään vastaan http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254052-tietoyhteiskunta-on-kaantynyt-itseaan-vastaan <p>&nbsp;</p><p>Yhteiskunnan jaksoja selitetään uskottavasti, mutta teknologiakeskeisesti <strong>Kondratieffin</strong> aaltoina: teollisuus, höyrykone, sähkö, liikenne ja IT. Nykyistä eli kuudetta aaltoa ei selitä mikään kehitysaskel. Elämme sekavuuden aikaa, joka saattaa johtaa vakavaan romahdukseen, sillä käsitys tiedosta ja totuudesta hukkuu itsekkään ajattelun (<em>ahneus</em>) alle. Tämä näkyy Suomessa monilla tasoilla valtataisteluina.</p><hr /><p><strong>Sekavuuden toteutuminen akateemisessa yhteisössä</strong></p><p>Yhteiskunnan sisäistä kitkaa (sekavuus) mittaa <strong>kulttuurientropia</strong>.&nbsp; Se voidaan haastatteluilla selvittää mistä tahansa kohteesta, ihmisestä valtioon asti. Noin kolmannes systeemiajattelijoista on erikoistunut tutkimaan&nbsp; ihmisten sekavuutta arkkityyppeinä. Ne selittävät miksi systeemin, hallinnon, työn ja ihmisen tarpeiden välille muodostuu pysyviä ristiriitoja, vaikka sen luulisi tuottavan onnea ja iloa. Avaan seuraavassa psykologian termein omista kokemuksistani mikä akateemisessa maailmassa ihmisiä viiraa:</p><ul><li><strong>1 Pelko</strong>: Suurin osa tutkijoista pelkää tietoa vaihtoehdoista, korjauksista ja kokonaiskuvasta. Pelko johtaa ideoiden tyrmäämiseen kaikilla eri aloilla, myös tieteessä. Se johtaa taantumiseen.</li><li>2 <strong>Kateus</strong>: Ihmiset kadehtivat toisen älyä vielä enemmän kuin toisen omaisuutta. Jos osaat vaikkapa IT-alaa suvereenisti, kateelliset mitätöivät eri keinoin edellytyksesi edetä alallasi.</li><li><strong>3 Kostonhimo</strong>: Jos silti onnistut aikeessasi, aiheutetaan vaikeuksia saada menestystä aikaan.</li><li><strong>4 Siiloutuminen</strong>: Koska kommunikointi ei &rdquo;siilossa&rdquo; toimi, se blokkaa tulijat pois projekteista.</li><li><strong>5 Ahneus</strong>: Sairastunut itsetunto saa yhteisöt ympäristöineen kadottamaan todellisuuden tajunsa ja syntyy &rdquo;sairasta&rdquo; jälkeä: jätettä ja valetta. Tekoälyhuiputus on esimerkki ahneudesta.<hr /><p>&nbsp;</p></li></ul><p><strong>Mitä tämä &rdquo;osaamisyhteiskunta&rdquo; on kohdaltani halunnut estää?</strong></p><p>Seuraavat kuusi kohtaa ovat kokemuksiani tohtorin uralta luoda yhteiskuntaan ymmärrystä:</p><ol><li>Ikivanha IT-kaarti halusi hylätä väitökseni symbolisesta analyysistä, ottamatta selville aiheen moniulotteista, monitieteellistä luonnetta. Addiktoitunut ihminenhän ei ymmärrä näkökulmia.</li><li>Markkinoin Nokialle (2008 alkaen) diagnostiikan periaatetta, millä lähestyä holistisesti kaikkia IT-alan ongelmia. Urautunut Nokia ei koskaan ymmärtänyt näin laajavaikutteista kehitysaskelta.</li><li>Halusin edistää systeemiajattelun koulutusta ulkomaisten ja omien kokemusten mukaisesti yhteistyön, synergian ja oppimisen kehittämisvälineenä. Edes keskustelua ei ole saatu aikaan!</li><li>Loin modernin menetelmän (Youtube + Powerpoint) kuvata yhteiskunnan eri haasteet systeemeinä, jotta jokaista alaa voisi edistää kybernetiikan tapaan. Ketään se ei ole kiinnostanut.</li><li>Esittelin idean kuvata maakuntia toimialoineen ekosysteemeinä. Mutta Suomessa olikin monia vaatimattomampia hankkeita kilpailla tämän kanssa. Täsmällinen ideani rikkoisi heidän bisnestä.</li><li>Kehitin monialaisen konseptin tiedon esittämiseen palvelemaan universaalia johtamista, valvontaa ja itseorganisoitumista. Liberaalit päättäjät eivät ole halunneet itselleen rajoitteita.</li></ol><p>Näissä tapauksissa on aina jokin kombinaatio vastaanottajissa toteutunut akselilla pelko -- ahneus.</p><hr /><p><strong>Esimerkki sisäisestä kitkasta, epäonnistumisia SOTE-hankkeissa 10 vuoden aikana</strong></p><p>Vaativimpia järjestelmiä maailmassa on liikenteen organisointi. Luulisi, että sote on helpompi rakentaa yhteen maahan kuin miljoonat lennot ja laivakuljetukset, bussit ja satojen miljoonien ihmisten keskinäiset aikataulut.</p><p>Sotessa on selkeästi neljä kompetenssialuetta: pehmeä (ihmiset) ja kova (järjestelmät) sekä organisointi (hallinto) ja toteutus (talous). Jos sotea kehitettäisiin kuten yksityinen sektori vastuullisesti organisoi hankkeensa, ratkaisu syntyisi priorisoiden näkökulmia, käyttäen sopivinta vaiheittaista suunnitteluprosessia asiantuntijoiden toimesta. &nbsp;Se tapahtuisi silloin ilman riitelyitä luottaen systeemien organisointikykyyn, mikä onkin pakottamisen vastakohta. Siihen tarvitaan oikeita johtamistaitoja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miten valtion tulisi organisoitua noudattaakseen systeemeistä saatuja oppeja?</strong></p><p>Tietysti valtiosta tulisi olla priorisoitu malli. Se edellyttää identiteetin rakentamista Viron IT:n tapaan.</p><ol><li>Tärkeintä on panostaa dynaamisuuteen, koska staattinen rakenne on jo se mikä on. Suomen ministeriöt tulee jakaa kehitystä edistäviin ja tasapainoa säilyttäviin. Kuten urheilussa ja tieteessä, pääpaino on laitettava edistystä luoviin toimintoihin, koska ne tuovat tulovirtaa koko Suomelle. Tässä suhteessa kehysriihet vaikuttavat typeriltä. Nehän sementoivat vanhat ja epäonnistuneet ratkaisut &rdquo;ikiajoiksi&rdquo;, koska aina lähdetään vanhasta, leikkaamaan sen kuluja.</li><li>Identiteetti tarkoittaa minäkuvan rakentumista. &nbsp;Se on edellytys jokaiselle hyvälle yritykselle. Siitä tullaankin osaamisen ja tiedon merkitykseen, huipputietämykseen (sosiaalinen pääoma).</li><li>Tulevaisuuskuvan tulee perustua vahvuuksiin ja tietoon rajoitteista identiteetin mukaisesti.</li></ol><p>Suomen puoluejärjestelmä on vanhentunut ja riitoihin johtava. Mallia hallintoon tulisi ottaa tutkimuksesta, missä isot systeemit parhaiten on saatu toimimaan. Systeemiset periaatteet on osattava.</p><hr /><p><strong>Mitkä ovat yliopistolaitoksen aiheuttamat pahimmat systeemiset vääristymät?</strong></p><p>On tarpeellista tunnistaa pahimmat ongelmat (diagnoosit), että parannusta saataisiin aikaan:</p><ol><li>Tutkimuksen kulttuuri on liian kilpailukeskeinen, stressaava ja epäonnistunut. Se on hölmö.</li><li>Alistuneet kansalaiset potevat aiheettomasti vihaa koulutusta ja tohtoreita kohtaan</li><li>Yliopistojen ylläpitämät ammattirakenteet ovat vinoutuneita ja paljon ajastaan jäljessä.</li><li>Koulutusjärjestelmässä ei ymmärretä yhteiskuntaa sen kapea-alaisuuden takia. Tarvittaisiin malleja kuvata kaikki palvelut virtauksina, mikä teknologialla on tietysti jo mahdollista.</li><li>Poliittinen koneisto kerää nyt irtopisteitä puhumalla duunareista ja päiväkerhon opettajan pätevyydestä, mutta valtakunnan kärkiosaajille, tohtoreille, ei luoda edellytyksiä parantaa yhteiskunnan tilaa. &nbsp;Heidän työttömyytensä on murheellinen osoitus systeemin pettämisestä.</li><li>Valtakunnassa ei ole minkäänlaista ylemmän tason tiede- ja koulutuspolitiikkaa. Tämä laiminlyönti tarkoittaa samaa kuin huipputason jalkapallomaalla (Saksa, Espanja&hellip;) ei olisi yhteistä valmentajaa, eikä monivuotista strategiaa. Toki niillä on miljardien eurojen arvoiset organisaatiot: agentit ja strategiat, vilttiketjut ja kierrätysjärjestelmät tuottamassa hyvää jalkapalloa Kiinaan saakka. Sen sijaan EU:n ja IT:n kehitys on jätetty riiteleville poliitikoille, joilla &nbsp;ketunhäntänsä kainalossa vetämässä kotiinpäin (oma lehmä ojassa vahingoittamassa muita).</li></ol><p>Sekavuuden aika näkyy siten väistämättä kaikkialla. Se alkaa tiedon merkityksen vähättelystä, mitä kutsutaan postmoderniksi kulttuuriksi. Siihen liittyy uusliberalistinen talous, mikä ei salli keskitettyä suunnittelua. Tällaisessa pattitilanteessa suuri merkitys on sattumalla ja rahalla sekä painostuskeinoilla.</p><hr /><p><strong>Yhteenveto</strong></p><p>Tämä vuodatus on näyte systeemiajattelun laaja-alaisesta merkityksestä.</p><p>Kansa voisi olla halukas äänestämään &rdquo;systeemipuoluetta&rdquo;, jos näin järkevä liike saataisiin aikaan. Valtaosa kansalaisista on kypsynyt täydellisesti Sipilän, Orpon ja Soinin hallitukseen ja romahtaneeseen puoluejärjestelmään. En ole havainnut omien ponnistelujeni saaneen kannatusta. Poliitikot eivät vastaa periaatekysymyksiin. He eivät korjaile systeemiään, eivätkä ehti oppimaan. Minkäänlaista parannusta ei synnykään kehysriihissä eikä lakialotteissa.</p><p>Kehitysorganisaatiot potevat arkkityyppisairauksiaan, vaikka niiden pitäisi olla avoimia tervehdyttäjiä. Sitra pelkää keskustelua, yliopistot pelkäävät uudenlaista oppia, yritykset pelkäävät erilaisia toimintatapoja ja kouluttajat pelkäävät tietonsa vanhenemista. Koska tiedossa silti on piilevää valtaa (henkilökohtainen arvostus), vähemmän tietäjät pelkäävät paremmin tietäviä.</p><p>Olen itse täynnä taantuvaa yhteiskuntajärjestelmää (tämä on kansainvälisesti todettu tosiasia EU-tasollakin) ja ihmettelen veronmaksajien varoilla eläviä toimijoita, jotka kieltäytyvät yhteisestä pohdinnasta ja sitä kautta kaikista kontakteista. Laiminlyöntien takia heidän yhteisöistään tulee entistä ummehtuneempia.</p><p>Ei ole kenellekään kunniaksi sanoa olevansa liian tyhmä oppiakseen yhteistä hyvää.</p><p>Erkki Laitila, systeemitieteilijä, IT-alan yrittäjä 1980-luvulta 2000-luvulle.&nbsp; <a href="http://www.Metayliopisto.fi">www.Metayliopisto.fi</a></p><hr /><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Yhteiskunnan jaksoja selitetään uskottavasti, mutta teknologiakeskeisesti Kondratieffin aaltoina: teollisuus, höyrykone, sähkö, liikenne ja IT. Nykyistä eli kuudetta aaltoa ei selitä mikään kehitysaskel. Elämme sekavuuden aikaa, joka saattaa johtaa vakavaan romahdukseen, sillä käsitys tiedosta ja totuudesta hukkuu itsekkään ajattelun (ahneus) alle. Tämä näkyy Suomessa monilla tasoilla valtataisteluina.


Sekavuuden toteutuminen akateemisessa yhteisössä

Yhteiskunnan sisäistä kitkaa (sekavuus) mittaa kulttuurientropia.  Se voidaan haastatteluilla selvittää mistä tahansa kohteesta, ihmisestä valtioon asti. Noin kolmannes systeemiajattelijoista on erikoistunut tutkimaan  ihmisten sekavuutta arkkityyppeinä. Ne selittävät miksi systeemin, hallinnon, työn ja ihmisen tarpeiden välille muodostuu pysyviä ristiriitoja, vaikka sen luulisi tuottavan onnea ja iloa. Avaan seuraavassa psykologian termein omista kokemuksistani mikä akateemisessa maailmassa ihmisiä viiraa:

  • 1 Pelko: Suurin osa tutkijoista pelkää tietoa vaihtoehdoista, korjauksista ja kokonaiskuvasta. Pelko johtaa ideoiden tyrmäämiseen kaikilla eri aloilla, myös tieteessä. Se johtaa taantumiseen.
  • 2 Kateus: Ihmiset kadehtivat toisen älyä vielä enemmän kuin toisen omaisuutta. Jos osaat vaikkapa IT-alaa suvereenisti, kateelliset mitätöivät eri keinoin edellytyksesi edetä alallasi.
  • 3 Kostonhimo: Jos silti onnistut aikeessasi, aiheutetaan vaikeuksia saada menestystä aikaan.
  • 4 Siiloutuminen: Koska kommunikointi ei ”siilossa” toimi, se blokkaa tulijat pois projekteista.
  • 5 Ahneus: Sairastunut itsetunto saa yhteisöt ympäristöineen kadottamaan todellisuuden tajunsa ja syntyy ”sairasta” jälkeä: jätettä ja valetta. Tekoälyhuiputus on esimerkki ahneudesta.

     

Mitä tämä ”osaamisyhteiskunta” on kohdaltani halunnut estää?

Seuraavat kuusi kohtaa ovat kokemuksiani tohtorin uralta luoda yhteiskuntaan ymmärrystä:

  1. Ikivanha IT-kaarti halusi hylätä väitökseni symbolisesta analyysistä, ottamatta selville aiheen moniulotteista, monitieteellistä luonnetta. Addiktoitunut ihminenhän ei ymmärrä näkökulmia.
  2. Markkinoin Nokialle (2008 alkaen) diagnostiikan periaatetta, millä lähestyä holistisesti kaikkia IT-alan ongelmia. Urautunut Nokia ei koskaan ymmärtänyt näin laajavaikutteista kehitysaskelta.
  3. Halusin edistää systeemiajattelun koulutusta ulkomaisten ja omien kokemusten mukaisesti yhteistyön, synergian ja oppimisen kehittämisvälineenä. Edes keskustelua ei ole saatu aikaan!
  4. Loin modernin menetelmän (Youtube + Powerpoint) kuvata yhteiskunnan eri haasteet systeemeinä, jotta jokaista alaa voisi edistää kybernetiikan tapaan. Ketään se ei ole kiinnostanut.
  5. Esittelin idean kuvata maakuntia toimialoineen ekosysteemeinä. Mutta Suomessa olikin monia vaatimattomampia hankkeita kilpailla tämän kanssa. Täsmällinen ideani rikkoisi heidän bisnestä.
  6. Kehitin monialaisen konseptin tiedon esittämiseen palvelemaan universaalia johtamista, valvontaa ja itseorganisoitumista. Liberaalit päättäjät eivät ole halunneet itselleen rajoitteita.

Näissä tapauksissa on aina jokin kombinaatio vastaanottajissa toteutunut akselilla pelko -- ahneus.


Esimerkki sisäisestä kitkasta, epäonnistumisia SOTE-hankkeissa 10 vuoden aikana

Vaativimpia järjestelmiä maailmassa on liikenteen organisointi. Luulisi, että sote on helpompi rakentaa yhteen maahan kuin miljoonat lennot ja laivakuljetukset, bussit ja satojen miljoonien ihmisten keskinäiset aikataulut.

Sotessa on selkeästi neljä kompetenssialuetta: pehmeä (ihmiset) ja kova (järjestelmät) sekä organisointi (hallinto) ja toteutus (talous). Jos sotea kehitettäisiin kuten yksityinen sektori vastuullisesti organisoi hankkeensa, ratkaisu syntyisi priorisoiden näkökulmia, käyttäen sopivinta vaiheittaista suunnitteluprosessia asiantuntijoiden toimesta.  Se tapahtuisi silloin ilman riitelyitä luottaen systeemien organisointikykyyn, mikä onkin pakottamisen vastakohta. Siihen tarvitaan oikeita johtamistaitoja.

 

Miten valtion tulisi organisoitua noudattaakseen systeemeistä saatuja oppeja?

Tietysti valtiosta tulisi olla priorisoitu malli. Se edellyttää identiteetin rakentamista Viron IT:n tapaan.

  1. Tärkeintä on panostaa dynaamisuuteen, koska staattinen rakenne on jo se mikä on. Suomen ministeriöt tulee jakaa kehitystä edistäviin ja tasapainoa säilyttäviin. Kuten urheilussa ja tieteessä, pääpaino on laitettava edistystä luoviin toimintoihin, koska ne tuovat tulovirtaa koko Suomelle. Tässä suhteessa kehysriihet vaikuttavat typeriltä. Nehän sementoivat vanhat ja epäonnistuneet ratkaisut ”ikiajoiksi”, koska aina lähdetään vanhasta, leikkaamaan sen kuluja.
  2. Identiteetti tarkoittaa minäkuvan rakentumista.  Se on edellytys jokaiselle hyvälle yritykselle. Siitä tullaankin osaamisen ja tiedon merkitykseen, huipputietämykseen (sosiaalinen pääoma).
  3. Tulevaisuuskuvan tulee perustua vahvuuksiin ja tietoon rajoitteista identiteetin mukaisesti.

Suomen puoluejärjestelmä on vanhentunut ja riitoihin johtava. Mallia hallintoon tulisi ottaa tutkimuksesta, missä isot systeemit parhaiten on saatu toimimaan. Systeemiset periaatteet on osattava.


Mitkä ovat yliopistolaitoksen aiheuttamat pahimmat systeemiset vääristymät?

On tarpeellista tunnistaa pahimmat ongelmat (diagnoosit), että parannusta saataisiin aikaan:

  1. Tutkimuksen kulttuuri on liian kilpailukeskeinen, stressaava ja epäonnistunut. Se on hölmö.
  2. Alistuneet kansalaiset potevat aiheettomasti vihaa koulutusta ja tohtoreita kohtaan
  3. Yliopistojen ylläpitämät ammattirakenteet ovat vinoutuneita ja paljon ajastaan jäljessä.
  4. Koulutusjärjestelmässä ei ymmärretä yhteiskuntaa sen kapea-alaisuuden takia. Tarvittaisiin malleja kuvata kaikki palvelut virtauksina, mikä teknologialla on tietysti jo mahdollista.
  5. Poliittinen koneisto kerää nyt irtopisteitä puhumalla duunareista ja päiväkerhon opettajan pätevyydestä, mutta valtakunnan kärkiosaajille, tohtoreille, ei luoda edellytyksiä parantaa yhteiskunnan tilaa.  Heidän työttömyytensä on murheellinen osoitus systeemin pettämisestä.
  6. Valtakunnassa ei ole minkäänlaista ylemmän tason tiede- ja koulutuspolitiikkaa. Tämä laiminlyönti tarkoittaa samaa kuin huipputason jalkapallomaalla (Saksa, Espanja…) ei olisi yhteistä valmentajaa, eikä monivuotista strategiaa. Toki niillä on miljardien eurojen arvoiset organisaatiot: agentit ja strategiat, vilttiketjut ja kierrätysjärjestelmät tuottamassa hyvää jalkapalloa Kiinaan saakka. Sen sijaan EU:n ja IT:n kehitys on jätetty riiteleville poliitikoille, joilla  ketunhäntänsä kainalossa vetämässä kotiinpäin (oma lehmä ojassa vahingoittamassa muita).

Sekavuuden aika näkyy siten väistämättä kaikkialla. Se alkaa tiedon merkityksen vähättelystä, mitä kutsutaan postmoderniksi kulttuuriksi. Siihen liittyy uusliberalistinen talous, mikä ei salli keskitettyä suunnittelua. Tällaisessa pattitilanteessa suuri merkitys on sattumalla ja rahalla sekä painostuskeinoilla.


Yhteenveto

Tämä vuodatus on näyte systeemiajattelun laaja-alaisesta merkityksestä.

Kansa voisi olla halukas äänestämään ”systeemipuoluetta”, jos näin järkevä liike saataisiin aikaan. Valtaosa kansalaisista on kypsynyt täydellisesti Sipilän, Orpon ja Soinin hallitukseen ja romahtaneeseen puoluejärjestelmään. En ole havainnut omien ponnistelujeni saaneen kannatusta. Poliitikot eivät vastaa periaatekysymyksiin. He eivät korjaile systeemiään, eivätkä ehti oppimaan. Minkäänlaista parannusta ei synnykään kehysriihissä eikä lakialotteissa.

Kehitysorganisaatiot potevat arkkityyppisairauksiaan, vaikka niiden pitäisi olla avoimia tervehdyttäjiä. Sitra pelkää keskustelua, yliopistot pelkäävät uudenlaista oppia, yritykset pelkäävät erilaisia toimintatapoja ja kouluttajat pelkäävät tietonsa vanhenemista. Koska tiedossa silti on piilevää valtaa (henkilökohtainen arvostus), vähemmän tietäjät pelkäävät paremmin tietäviä.

Olen itse täynnä taantuvaa yhteiskuntajärjestelmää (tämä on kansainvälisesti todettu tosiasia EU-tasollakin) ja ihmettelen veronmaksajien varoilla eläviä toimijoita, jotka kieltäytyvät yhteisestä pohdinnasta ja sitä kautta kaikista kontakteista. Laiminlyöntien takia heidän yhteisöistään tulee entistä ummehtuneempia.

Ei ole kenellekään kunniaksi sanoa olevansa liian tyhmä oppiakseen yhteistä hyvää.

Erkki Laitila, systeemitieteilijä, IT-alan yrittäjä 1980-luvulta 2000-luvulle.  www.Metayliopisto.fi


 

]]>
0 Epävarma tulevaisuus Politiikka Systeemiajattelu Tietoyhteiskunta Yhteiskunta Thu, 19 Apr 2018 09:01:07 +0000 Erkki Laitila http://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254052-tietoyhteiskunta-on-kaantynyt-itseaan-vastaan
Eduskunnassa on turha kinata: "aktivointia" Paavo Lipposesta Juha Sipilään http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253943-eduskunnassa-on-turha-kinata-aktivointia-paavo-lipposesta-juha-sipilaan <p><strong>Poliitikon muisti on muisti on hyvä, mutta lyhyt. Tänään eduskunnassa <a href="http://yle.fi/uutiset/3-10163208">kinattiin</a>, kuka on tehnyt mitä työllisyyspolitiikassa ja kuka ymmärtää työmarkkinoita ja kuka ei. Nykyhallituksen toimet ovat pitkälle meneviä, mutta Suomessa kaikkien hallistusten ja puolueiden pääsiallinen työllisyyspolitiikan kalupakki on ollut monenlainen &quot;aktivointi&quot;. </strong></p><p>Harvoin on tehty uudistuksia, joissa olisi merkittävästi parannettu työttömän toimeentuloturvaa, lisätty kunnollisia palveluja tai aktivoitu työtöntä porkkanalla. Useimmiten &quot;aktivointi&quot; on&nbsp;tarkoittaenut&nbsp;&nbsp;keppiä laiskaksi ajatellulle työttömälle.</p><p>Ryhdyin muistelemaan, miten meillä on &quot;aktivoitu&quot; työttömiä. Koska &quot;aktivoinnin&quot; kulta-aika oli vv. 1990 -2010, keräsin listani siltä ajalta. &quot;Aktivoinnin&quot; aloitti Paavo Lipposen sateenkaarihallitus, jossa nimensä mukaisesti oli aika nippu puolueita.</p><p><strong>1995</strong>: Tehtiin kenties historian suurin ja pysyvin työttömän toimeentuloturvan leikkaus. Arja Alhon ns. kannustinloukkutyöryhmän esityksestä <strong>työttömien veroaste nostettin kertaheitolla 2-kertaiseksi palkansaajien veroasteeseen nähden ja 1,5-kertaiseksi eläkeläisten veroasteeseen nähden</strong>.</p><p><strong>1996</strong>: Määrättiin, että <strong>alle 20-vuotiaille </strong>kouluttamattomille työttömille voitiin maksaa <strong>työmarkkinatukea vain siltä ajalta, jona he osallistuivat aktiivitoimenpiteisiin</strong>.</p><p>Määrättiin, että <strong>toimeentulotukea leikataan 20 %:lla</strong>, jos työtön kieltäytyy työvoimapoliittisesta toimenpiteestä.</p><p><strong>1997</strong>: Työmarkkinatuen ehdollistaminen ulotettiin alle 20 -vuotiaista alle 25 -vuotiaisiin. <strong>Alle 25-vuotiaille </strong>kouluttamattomille työttömille voitiin maksaa <strong>työmarkkinatukea vain siltä ajalta, jona he osallistuivat aktiivitoimenpiteisiin. </strong></p><p><strong>1998:</strong> Määrättiin, että <strong>toimeentulotukea leikataan 40 %:lla</strong>, jos työtön kieltäytyy toistuvasti työvoimapolittisesta toimenpiteestä.</p><p><strong>2001</strong>: <strong>Alle 25 -vuotiaat työttömät velvoitettin osallistumaan palkattomaan työhön</strong>, jonka nimeksi keksittiin &quot;kuntouttava työtoiminta&quot;. Palkattomasta työstä kieltäytymisestä seurasi työttömyysturvan katkaisu.</p><p><strong>2003</strong>: <strong>Kiellettiin toimeentulotuen maksaminen </strong>hakijoille, jotka eivät olleet ensin ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi.</p><p><strong>2006</strong>: <strong>Pitkäaikaistyöttömät velvoitettiin osallistumaan aktiivitoimenpiteisiin</strong>. Kieltäytymistä seurasi työmarkkinatuen katkaisu ja putoaminen toimeentulotuelle.</p><p><strong>2010</strong>: <strong>Myös yli 25 -vuotiaat pitkäaikaistyöttömät velvoitettin osallistumaan palkattomaan työhön </strong>eli kuntouttavaan työtoimintaan. Velvollisuus koski nyt kaikki pitkäaikaistyöttömiä. Palkattomasta työstä kieltäytymisestä seurasi työttömyysturvan katkaisu.</p><p>Tehtiin merkittävä ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus eli <strong>työvoimapoliittinen koulutus alettiin laskea mukaan ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan maksupäivien enimmäismäärään</strong>. Aiemmin työvoimapoliittiseen koulutukseen meneminen oli katkaissut maksupäivien kulumisen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliitikon muisti on muisti on hyvä, mutta lyhyt. Tänään eduskunnassa kinattiin, kuka on tehnyt mitä työllisyyspolitiikassa ja kuka ymmärtää työmarkkinoita ja kuka ei. Nykyhallituksen toimet ovat pitkälle meneviä, mutta Suomessa kaikkien hallistusten ja puolueiden pääsiallinen työllisyyspolitiikan kalupakki on ollut monenlainen "aktivointi".

Harvoin on tehty uudistuksia, joissa olisi merkittävästi parannettu työttömän toimeentuloturvaa, lisätty kunnollisia palveluja tai aktivoitu työtöntä porkkanalla. Useimmiten "aktivointi" on tarkoittaenut  keppiä laiskaksi ajatellulle työttömälle.

Ryhdyin muistelemaan, miten meillä on "aktivoitu" työttömiä. Koska "aktivoinnin" kulta-aika oli vv. 1990 -2010, keräsin listani siltä ajalta. "Aktivoinnin" aloitti Paavo Lipposen sateenkaarihallitus, jossa nimensä mukaisesti oli aika nippu puolueita.

1995: Tehtiin kenties historian suurin ja pysyvin työttömän toimeentuloturvan leikkaus. Arja Alhon ns. kannustinloukkutyöryhmän esityksestä työttömien veroaste nostettin kertaheitolla 2-kertaiseksi palkansaajien veroasteeseen nähden ja 1,5-kertaiseksi eläkeläisten veroasteeseen nähden.

1996: Määrättiin, että alle 20-vuotiaille kouluttamattomille työttömille voitiin maksaa työmarkkinatukea vain siltä ajalta, jona he osallistuivat aktiivitoimenpiteisiin.

Määrättiin, että toimeentulotukea leikataan 20 %:lla, jos työtön kieltäytyy työvoimapoliittisesta toimenpiteestä.

1997: Työmarkkinatuen ehdollistaminen ulotettiin alle 20 -vuotiaista alle 25 -vuotiaisiin. Alle 25-vuotiaille kouluttamattomille työttömille voitiin maksaa työmarkkinatukea vain siltä ajalta, jona he osallistuivat aktiivitoimenpiteisiin.

1998: Määrättiin, että toimeentulotukea leikataan 40 %:lla, jos työtön kieltäytyy toistuvasti työvoimapolittisesta toimenpiteestä.

2001: Alle 25 -vuotiaat työttömät velvoitettin osallistumaan palkattomaan työhön, jonka nimeksi keksittiin "kuntouttava työtoiminta". Palkattomasta työstä kieltäytymisestä seurasi työttömyysturvan katkaisu.

2003: Kiellettiin toimeentulotuen maksaminen hakijoille, jotka eivät olleet ensin ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi.

2006: Pitkäaikaistyöttömät velvoitettiin osallistumaan aktiivitoimenpiteisiin. Kieltäytymistä seurasi työmarkkinatuen katkaisu ja putoaminen toimeentulotuelle.

2010: Myös yli 25 -vuotiaat pitkäaikaistyöttömät velvoitettin osallistumaan palkattomaan työhön eli kuntouttavaan työtoimintaan. Velvollisuus koski nyt kaikki pitkäaikaistyöttömiä. Palkattomasta työstä kieltäytymisestä seurasi työttömyysturvan katkaisu.

Tehtiin merkittävä ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus eli työvoimapoliittinen koulutus alettiin laskea mukaan ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan maksupäivien enimmäismäärään. Aiemmin työvoimapoliittiseen koulutukseen meneminen oli katkaissut maksupäivien kulumisen.

]]>
1 http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253943-eduskunnassa-on-turha-kinata-aktivointia-paavo-lipposesta-juha-sipilaan#comments Palkaton työ Politiikka Sipilän hallitus Työttömyys Arvot 5.1: Ennen ei ollut paremmin - suomalaisen elämäntavan muutokset ovat olleet hyvästä. Tue, 17 Apr 2018 16:38:19 +0000 Timo Kärkkäinen http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253943-eduskunnassa-on-turha-kinata-aktivointia-paavo-lipposesta-juha-sipilaan
Cityliberaalin näköinen mies: Jouni Ovaska on keskustalle helppo syntipukki http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253927-cityliberaalin-nakoinen-mies-jouni-ovaska-on-keskustalle-helppo-syntipukki <p>Kun vaalirahakohun jäljiltä keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen hävisi kuuluisaan perunakellariinsa, puhuttiin, että enää huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta voi saada. Valittiin Timo Laaninen. Laanisen kauden jälkeen sanottiin, että enää huonompaa ei keskusta voi saada. Valittiin Jouni Ovaska. Ja taas huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta enää voi saada.</p><p>Näin jupistaan keskustasta.</p><p>Ovaska ilmoitti tiistaina, ettei hän hae Sotkamon puoluekokouksessa jatkokautta. Syyksi hän mainitsi huonot vaalitulokset, mutta toi ilmi ajatuksen, ettei puolue ole valmis uudistumaan siihen suuntaan kuin hän haluaisi. Kummassakin on perää, mutta jälkimmäisessä enemmän kuin ensimmäisessä.</p><p>Viime kevään kuntavaaleissa tuli takkiin, mutta tulos oli vielä kelvollinen, kun ottaa huomioon, että hallituskumppani kokoomus hävisi saman verran ja SDP:n tuloksen etumerkki oli miinus, vaikka luku alkoikin nollalla. Syksyn laskevien gallupien aikana tyytymättömyys Ovaskaan alkoi kuulua jo puheissa. Hänen jatkokautensa kannalta kriittiseksi kohdaksi katsottiin presidentinvaalit.</p><p>&rdquo;Kone on saatava käymään punaisella&rdquo;, sanottiin.</p><p>Vaali-iltana Matti Vanhasen vaalivalvojaisissa kehuttiin, että kampanjan ajoitus osui nappiin ja se oli nousujohteinen &ndash; puolueväki saatiin hyvin mukaan. Tulos oli kuitenkin floppi. Vanhanen sai 4,1 prosenttia äänistä ja tuli viidenneksi Paavo Väyrysen jälkeen. Jopa keskustan puheenjohtajan ja pääministeri Juha Sipilän kotikunnassa Kempeleessä Väyrynen sai Vanhasta enemmän ääniä. Alalla tämä sai nopeasti liikanimen &rdquo;Kempeleen katastrofi&rdquo;. Ja rahaa puolueelta paloi vaaleihin 450&nbsp;000 euroa.</p><p>Puolueväen tyytymättömyyden taustalla ovat myös Ovaskan pyrkimykset uudistaa puolueen rakennetta. Skisma tiivistyy hyvin siihen varsin vähäpätöiseltä vaikuttavaan kädenvääntöön siitä, kuka maksaa piirien toiminnanjohtajien palkat: piireissä halutaan varmistaa lojaliteetti maksamalla palkat itse, Ovaska taas näkee, että puoluetoimiston viestejä ja kampanjoita on vaikeampi levittää piireihin, kun puoluetoimisto ei voi sitä työtehtävänä määrätä. Tähän Ovaska viittasi myös tiistaisessa tiedotustilaisuudessaan.</p><p>Keskustassa kuten muissakin &rdquo;perinteisissä&rdquo; puolueissa perusyksikkö ei ole henkilöjäsen, vaan sen paikallisyhdistykset. Keskustassa niitä on 2783 eli keskimäärin noin yhdeksän per kunta. Sieltä löytyy kooltaan ja aktiivisuustasoltaan hyvin vaihtelevia yhdistyksiä. Niillä on kuitenkin huomattava päätösvalta puolueessa, koska yhdistykset valitsevat aina ne, ketkä pääsevät äänestämään keskustan puoluekokouksessa. Ja puoluekokoukset käyttävät puolueissa aina ylintä päätösvaltaa ja tekevät keskeiset henkilövalinnat.</p><p>Irvileukojen kesken levisi taannoin vertaus terroristijärjestö al-Qaidaan, kun osa paikallisyhdistyksistä &rdquo;nukkui&rdquo; aina pari vuotta ja heräsi henkiin puoluekokouksen alla, kun huoltoasemien kahvituvissa kokoontuneet kyläparlamentit jakoivat lähialueen yhdistysten äänioikeutetut edustajapaikat. Vertaus kuvannee myös sitä, millaista päänvaivaa tämä puoluetoimistolle aiheutti. Äänikirjarallia ovat hillinneet sääntömuutokset, jotka nykyisin edellyttävät, että yhdistyksen äänioikeutetun edustajan on oltava kyseisen yhdistyksen jäsen. Ja kyllä, tämä on vasta vuonna 2014 hyväksytty sääntömuutos.</p><p>Silti monilla keskustalaisilla on vankka näkemys siitä, että puolue on alhaalta ylöspäin johdettu organisaatio: kenttä päättää, puoluetoimisto toteuttaa.</p><p>Ovaskan ja muiden näkökanta taas on, että 2000-luvulla puolueista on tullut vaaliorganisaatioita, joiden on kyettävä jalkauttamaan vaali- ja muut ohjelmat kenttäväen kautta äänestäjille: tehokas ja tuloksellinen politiikka edellyttää asiantuntijatietoa, jota kenttäväen on vaikea tuottaa puoluetoimistolle, mutta puoluetoimiston on helpompi tuottaa ja hankkia sitä kenttäväelle. Vaalivoittojen tuottaminen siis suorastaan edellyttäisi puoluetoimiston vahvempaa asemaa. Työntekijöiden siirtäminen puoluetoimiston listoille mahdollistaisi myös tehtäväerikoistumisen: kaikkien ei tarvitsisi pyörittää piiribyrokratiaa, vaan heillä voisi olla eri alojen asiantuntemusta.</p><p>Ja on toki tyytymättömyyteen taustalla myös henkilökysymyksiä: Ovaskahan näyttääkin jo cityliberaalilta: pitkänhuiskea komea mies käy tyylikkäisiin pukuihin sonnustautuneena melkein kokoomuslaisesta! Maakuntien tupailloissa hän parkkeeraa valkoisen A-sarjan mersunsa isäntien kartanovolvojen viereen. Ei siinä made in Uusikaupunki -leima kauheasti paina. Keskustan kannatusalhossa Ovaska on helppo syntipukki.</p> Kun vaalirahakohun jäljiltä keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen hävisi kuuluisaan perunakellariinsa, puhuttiin, että enää huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta voi saada. Valittiin Timo Laaninen. Laanisen kauden jälkeen sanottiin, että enää huonompaa ei keskusta voi saada. Valittiin Jouni Ovaska. Ja taas huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta enää voi saada.

Näin jupistaan keskustasta.

Ovaska ilmoitti tiistaina, ettei hän hae Sotkamon puoluekokouksessa jatkokautta. Syyksi hän mainitsi huonot vaalitulokset, mutta toi ilmi ajatuksen, ettei puolue ole valmis uudistumaan siihen suuntaan kuin hän haluaisi. Kummassakin on perää, mutta jälkimmäisessä enemmän kuin ensimmäisessä.

Viime kevään kuntavaaleissa tuli takkiin, mutta tulos oli vielä kelvollinen, kun ottaa huomioon, että hallituskumppani kokoomus hävisi saman verran ja SDP:n tuloksen etumerkki oli miinus, vaikka luku alkoikin nollalla. Syksyn laskevien gallupien aikana tyytymättömyys Ovaskaan alkoi kuulua jo puheissa. Hänen jatkokautensa kannalta kriittiseksi kohdaksi katsottiin presidentinvaalit.

”Kone on saatava käymään punaisella”, sanottiin.

Vaali-iltana Matti Vanhasen vaalivalvojaisissa kehuttiin, että kampanjan ajoitus osui nappiin ja se oli nousujohteinen – puolueväki saatiin hyvin mukaan. Tulos oli kuitenkin floppi. Vanhanen sai 4,1 prosenttia äänistä ja tuli viidenneksi Paavo Väyrysen jälkeen. Jopa keskustan puheenjohtajan ja pääministeri Juha Sipilän kotikunnassa Kempeleessä Väyrynen sai Vanhasta enemmän ääniä. Alalla tämä sai nopeasti liikanimen ”Kempeleen katastrofi”. Ja rahaa puolueelta paloi vaaleihin 450 000 euroa.

Puolueväen tyytymättömyyden taustalla ovat myös Ovaskan pyrkimykset uudistaa puolueen rakennetta. Skisma tiivistyy hyvin siihen varsin vähäpätöiseltä vaikuttavaan kädenvääntöön siitä, kuka maksaa piirien toiminnanjohtajien palkat: piireissä halutaan varmistaa lojaliteetti maksamalla palkat itse, Ovaska taas näkee, että puoluetoimiston viestejä ja kampanjoita on vaikeampi levittää piireihin, kun puoluetoimisto ei voi sitä työtehtävänä määrätä. Tähän Ovaska viittasi myös tiistaisessa tiedotustilaisuudessaan.

Keskustassa kuten muissakin ”perinteisissä” puolueissa perusyksikkö ei ole henkilöjäsen, vaan sen paikallisyhdistykset. Keskustassa niitä on 2783 eli keskimäärin noin yhdeksän per kunta. Sieltä löytyy kooltaan ja aktiivisuustasoltaan hyvin vaihtelevia yhdistyksiä. Niillä on kuitenkin huomattava päätösvalta puolueessa, koska yhdistykset valitsevat aina ne, ketkä pääsevät äänestämään keskustan puoluekokouksessa. Ja puoluekokoukset käyttävät puolueissa aina ylintä päätösvaltaa ja tekevät keskeiset henkilövalinnat.

Irvileukojen kesken levisi taannoin vertaus terroristijärjestö al-Qaidaan, kun osa paikallisyhdistyksistä ”nukkui” aina pari vuotta ja heräsi henkiin puoluekokouksen alla, kun huoltoasemien kahvituvissa kokoontuneet kyläparlamentit jakoivat lähialueen yhdistysten äänioikeutetut edustajapaikat. Vertaus kuvannee myös sitä, millaista päänvaivaa tämä puoluetoimistolle aiheutti. Äänikirjarallia ovat hillinneet sääntömuutokset, jotka nykyisin edellyttävät, että yhdistyksen äänioikeutetun edustajan on oltava kyseisen yhdistyksen jäsen. Ja kyllä, tämä on vasta vuonna 2014 hyväksytty sääntömuutos.

Silti monilla keskustalaisilla on vankka näkemys siitä, että puolue on alhaalta ylöspäin johdettu organisaatio: kenttä päättää, puoluetoimisto toteuttaa.

Ovaskan ja muiden näkökanta taas on, että 2000-luvulla puolueista on tullut vaaliorganisaatioita, joiden on kyettävä jalkauttamaan vaali- ja muut ohjelmat kenttäväen kautta äänestäjille: tehokas ja tuloksellinen politiikka edellyttää asiantuntijatietoa, jota kenttäväen on vaikea tuottaa puoluetoimistolle, mutta puoluetoimiston on helpompi tuottaa ja hankkia sitä kenttäväelle. Vaalivoittojen tuottaminen siis suorastaan edellyttäisi puoluetoimiston vahvempaa asemaa. Työntekijöiden siirtäminen puoluetoimiston listoille mahdollistaisi myös tehtäväerikoistumisen: kaikkien ei tarvitsisi pyörittää piiribyrokratiaa, vaan heillä voisi olla eri alojen asiantuntemusta.

Ja on toki tyytymättömyyteen taustalla myös henkilökysymyksiä: Ovaskahan näyttääkin jo cityliberaalilta: pitkänhuiskea komea mies käy tyylikkäisiin pukuihin sonnustautuneena melkein kokoomuslaisesta! Maakuntien tupailloissa hän parkkeeraa valkoisen A-sarjan mersunsa isäntien kartanovolvojen viereen. Ei siinä made in Uusikaupunki -leima kauheasti paina. Keskustan kannatusalhossa Ovaska on helppo syntipukki.

]]>
9 http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253927-cityliberaalin-nakoinen-mies-jouni-ovaska-on-keskustalle-helppo-syntipukki#comments Kotimaa Keskusta Politiikka Tue, 17 Apr 2018 09:51:43 +0000 Ossi Kurki-Suonio http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253927-cityliberaalin-nakoinen-mies-jouni-ovaska-on-keskustalle-helppo-syntipukki
Kokoomus tyhjentää Itä-Suomea http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253871-kokoomus-tyhjentaa-ita-suomea <p>Kuopio ja Itä-Suomi saavat jälleen hallitukselta turpaan. Ministeri <strong>Kai Mykkäsen</strong> esitys keskittää taas yksi valtion hallinnon työpaikka Kuopiosta Helsinkiin on jatkumo hallituksen keskittävästä kokoomuslaisesta politiikasta. Kriisinhallintakeskuksen siirtoesitys kuvaa hallituksen surullista keskittämispolitiikkaa. Tekisi jo mieleni kirota!</p><p>Kriisihallintakeskuksen siirrolla ei ole mitään järkevää julkisesti esitettyä syytä. Ainoastaan voi spekuloida, että jättääkö hallitus kertomatta totuuden vai jopa pyrkiikö harhauttamaan kansaa? Kuopion seudulla on vahva pelastusalan koulutus sekä elintarvike-, potilas- ja lääketurvallisuus sekä vesiosaaminen. Tämä kyllä takaa riittävän osaamisen, kunhan valtio huolehtii keskuksen riittävästä resursoinnista.<br /><br />Maakunnissa on osaamista, ihmisillä motivaatio kehittää aluetta, panostaa työhön. Lisäksi monipuolinen työpaikkarakenne turvaa maakuntien elinvoimaa.<br /><br />Toinen kysymys liittyy Helsingin seudun keskittämiseen. Hallituksen lähipiirissä on ollut voimakasta halua rakennuttaa MAL-sopimuksin 60 000 uutta asuntoa pääkaupunkiseudulle kesäkuun 2016-2019 aikana valtion tukemana. Rahathan korjaa muutama rakennusalan ja terveystoimialan toimija. Tuntemani pääkaupunkiseudun asunnonvälittäjät ovat vastikään kertoneet, että julkisesti esitetyistä talouden kasvuluvuista huolimatta &quot;asuntokauppa pääkaupunkiseudulla on kovin hiljaista&quot;.<br /><br />Niin ministeri Mykkänen: Pitääkö nyt vain täyttää hyville veljille luvatut pääkaupunkiseudun keskittämislupaukset? Missä on järki? Päinvastoin 90 000 pääkaupunkiseudun valtion työpaikasta pitäisi välittömästi aloittaa siirrot maakuntiin.<br /><br />Itä-Suomi on menettänyt Savonlinnan ja Kajaanin opettajankoulutuksen. Samoin sieltä on hävinnyt suomalaisen aluepuolustusjärjestelmän tuhoamishengessä varaskuntien ja rajavartiolaitoksen työpaikkoja. Ja vielä sen lisäksi maaseutua on kuritettu EU:n Venäjä-pakotteilla ja maatalouden alasajo vie työtä elintarvikeketjussa Itä- ja Pohjois-Suomessa. Vietkö Mykkänen tuhkatkin pesästä?<br /><br />Odotan mielenkiinnolla onko keskusta näiden esitysten takana?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuopio ja Itä-Suomi saavat jälleen hallitukselta turpaan. Ministeri Kai Mykkäsen esitys keskittää taas yksi valtion hallinnon työpaikka Kuopiosta Helsinkiin on jatkumo hallituksen keskittävästä kokoomuslaisesta politiikasta. Kriisinhallintakeskuksen siirtoesitys kuvaa hallituksen surullista keskittämispolitiikkaa. Tekisi jo mieleni kirota!

Kriisihallintakeskuksen siirrolla ei ole mitään järkevää julkisesti esitettyä syytä. Ainoastaan voi spekuloida, että jättääkö hallitus kertomatta totuuden vai jopa pyrkiikö harhauttamaan kansaa? Kuopion seudulla on vahva pelastusalan koulutus sekä elintarvike-, potilas- ja lääketurvallisuus sekä vesiosaaminen. Tämä kyllä takaa riittävän osaamisen, kunhan valtio huolehtii keskuksen riittävästä resursoinnista.

Maakunnissa on osaamista, ihmisillä motivaatio kehittää aluetta, panostaa työhön. Lisäksi monipuolinen työpaikkarakenne turvaa maakuntien elinvoimaa.

Toinen kysymys liittyy Helsingin seudun keskittämiseen. Hallituksen lähipiirissä on ollut voimakasta halua rakennuttaa MAL-sopimuksin 60 000 uutta asuntoa pääkaupunkiseudulle kesäkuun 2016-2019 aikana valtion tukemana. Rahathan korjaa muutama rakennusalan ja terveystoimialan toimija. Tuntemani pääkaupunkiseudun asunnonvälittäjät ovat vastikään kertoneet, että julkisesti esitetyistä talouden kasvuluvuista huolimatta "asuntokauppa pääkaupunkiseudulla on kovin hiljaista".

Niin ministeri Mykkänen: Pitääkö nyt vain täyttää hyville veljille luvatut pääkaupunkiseudun keskittämislupaukset? Missä on järki? Päinvastoin 90 000 pääkaupunkiseudun valtion työpaikasta pitäisi välittömästi aloittaa siirrot maakuntiin.

Itä-Suomi on menettänyt Savonlinnan ja Kajaanin opettajankoulutuksen. Samoin sieltä on hävinnyt suomalaisen aluepuolustusjärjestelmän tuhoamishengessä varaskuntien ja rajavartiolaitoksen työpaikkoja. Ja vielä sen lisäksi maaseutua on kuritettu EU:n Venäjä-pakotteilla ja maatalouden alasajo vie työtä elintarvikeketjussa Itä- ja Pohjois-Suomessa. Vietkö Mykkänen tuhkatkin pesästä?

Odotan mielenkiinnolla onko keskusta näiden esitysten takana?

]]>
1 http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253871-kokoomus-tyhjentaa-ita-suomea#comments Aluepolitiikka Itä-Suomi Kriisinhallintakeskus Politiikka Mon, 16 Apr 2018 04:22:56 +0000 Sami Kilpeläinen http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253871-kokoomus-tyhjentaa-ita-suomea
Kirkko, rukous ja virsi kuuluvat suomalaisten arkeen http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253858-kirkko-rukous-ja-virsi-kuuluvat-suomalaisten-arkeen <p>Suomalaisista evankelisluterilaisen kirkon jäseniä on tätä nykyä hieman yli 71 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla kirkkoon kuuluu noin 80-90 prosenttia asukkaista. Länsimaisittain olemme hyvin uskonnollista kansaa.</p><p>Suomessa on pitkään ollut käynnissä vapaa-ajattelijapiirien median tuella hellimä kampanjointi, jolla kristillisyys ja uskonnollisuus pyritään poistamaan päiväkotien ja koulujen elämästä sekä yhteiskunnan virallisista toiminnoista. Suvivirttä ei saisi päättäjäisjuhlissa laulaa, ruokarukouksia ei saisi koulussa tai päiväkodissa lapsille lukea, eikä seurakunnan väen tulisi pitää päivänavauksia. Politiikassa taas on esitetty, että kirkkoon kuuluvat ministerit eivät enää antaisi ministerinvalaansa käsi Raamatun, vaan lakikirjan päällä.</p><p>Mikä ihme siinä on, että meillä on pyristeltävä eroon länsimaisesta kulttuuriperimästä, joka rakentuu Raamatun opetuksiin ja Jeesuksen sanaan? Kun valtaosa suomalaisista on kirkon jäseniä, miksi pienen ateistisen vähemmistön vaatimukset ohjaavat yhteiskunnallista päätöksentekoa ja virkamiesten työtä? Kaiken lisäksi on todettava, että kristinuskon opetuksen ja hengen sanan jakamisen ohella esimerkiksi paikalliset seurakunnat tekevät monipuolista diakonia-, lapsi- ja nuorisotyötä, josta on konkreettisesti apua useille perheille, lapsille ja nuorille. Kirkko on näin ollen näkyvän ja läsnä olevan paikkansa ihmisten elämässä ja yhteiskunnassa ansainnut.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisista evankelisluterilaisen kirkon jäseniä on tätä nykyä hieman yli 71 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla kirkkoon kuuluu noin 80-90 prosenttia asukkaista. Länsimaisittain olemme hyvin uskonnollista kansaa.

Suomessa on pitkään ollut käynnissä vapaa-ajattelijapiirien median tuella hellimä kampanjointi, jolla kristillisyys ja uskonnollisuus pyritään poistamaan päiväkotien ja koulujen elämästä sekä yhteiskunnan virallisista toiminnoista. Suvivirttä ei saisi päättäjäisjuhlissa laulaa, ruokarukouksia ei saisi koulussa tai päiväkodissa lapsille lukea, eikä seurakunnan väen tulisi pitää päivänavauksia. Politiikassa taas on esitetty, että kirkkoon kuuluvat ministerit eivät enää antaisi ministerinvalaansa käsi Raamatun, vaan lakikirjan päällä.

Mikä ihme siinä on, että meillä on pyristeltävä eroon länsimaisesta kulttuuriperimästä, joka rakentuu Raamatun opetuksiin ja Jeesuksen sanaan? Kun valtaosa suomalaisista on kirkon jäseniä, miksi pienen ateistisen vähemmistön vaatimukset ohjaavat yhteiskunnallista päätöksentekoa ja virkamiesten työtä? Kaiken lisäksi on todettava, että kristinuskon opetuksen ja hengen sanan jakamisen ohella esimerkiksi paikalliset seurakunnat tekevät monipuolista diakonia-, lapsi- ja nuorisotyötä, josta on konkreettisesti apua useille perheille, lapsille ja nuorille. Kirkko on näin ollen näkyvän ja läsnä olevan paikkansa ihmisten elämässä ja yhteiskunnassa ansainnut.

]]>
48 http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253858-kirkko-rukous-ja-virsi-kuuluvat-suomalaisten-arkeen#comments Ateismi Kirkko Politiikka Uskonto Sun, 15 Apr 2018 13:01:30 +0000 Tuomas Koivuniemi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253858-kirkko-rukous-ja-virsi-kuuluvat-suomalaisten-arkeen
Avoin kirje kaikille vihaisille miehille http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253842-avoin-kirje-kaikille-vihaisille-miehille <p>Meille on opetettu, että tosimies on vakava ja vakavana oleminen taas tarkoittaa sitä, että on pahalla päällä.</p><p>Täällä Uuden Suomen blogiympäristössä tuolle vihaisena olemiselle on erityisen hyvä alusta. Erityisesti jos olet vihainen Sipilälle, Halla-aholle, Huhtasaarelle, Rinteelle tai Orpolle, se kannataa pistää jo otsikkoon. Lukijoita ja kommentoija varmasti löytyy ja mieli on sen jälkeen kuin maratonin juosseella.</p><p>Tein sen!</p><p>Niin minkä itse asiassa teitkään? Jaoit oman pahan olosi muille ja sait heidätkin vittuuntumaan hetkeksi. Huutamaan yhdestä suusta kuin Sleepy Sleepersin kappaleessa aikoinaan &quot;on se niin väärin, on se niin väärin&quot;.</p><p>On hyvä olla vihainen, mutta viha itsessään toimii vain herättäjänä. Se ei vie eteenpäin mihinkään muualle kuin pahoihin tekoihin. Vihan lisäksi tarvitaan sellaisia tekoja, joissa ihmiset saadaan tekemään jotakin hyvää.</p><p>Olen ollut kiusallisen tietoinen siitä, että viha myy paremmin kuin positiivisuus. Perinteinen media ja erityisesti median ja sosiaalisen median yhteiselämä vaatii sitä, että jompi kumpi osapuoli synnyttää verenpainetta, jota toinen voi jatkaa. Sillä tavoin luodaan #gate.&nbsp;</p><p>Jutut menevät jo niin absurdille tasolle, että ne alkavat naurattaa.</p><p>Perjantaina Suomen puhutuin Twitter keskustelu ja samalla kaikkein turhanaikaisin kiista tuli siitä, että yksi perheenisä laittoi lapsensa parisuhteeseen liittyvän lausahduksen Twitteriin. Joku tosikko mies sattui kommentoimaan sitä, että opetat lapsille vääriä asenteita parisuhteista. - Siis seitsemänvuotiaalle!&quot;</p><p>Tuo kommentti nyt olisi ihan normaalia, mutta sen jälkeen tuli kymmeniä ja taas kymmeniä kommentteja siitä, kuinka tuollainen negatiivinen asenne on syvältä. Siis itse asiassa ne, jotka vaativat hiukka huumoria, nostivat itse itselleen vihaisuusketjun.</p><p>Siinä suomalainen suuttui itselleen ja toisille suomalaisille siitä, että he suuttuivat toinen toisilleen.</p><p>Olen pitkään todistanut sitä, että viha ja vaihaisuus myy. Itsekin olen käyttänyt niitä keinoja aivan tarkoituksellisesti silloin tällöin. Samalla olen toivonut, että löytyy myös muita tehokeinoja. Vihaisuus kun on varsin kuluttavaa, eikä kuten sanottua, vie oikeastaan yhtään mihinkään.</p><p>Ehdotan kaikille vihaisille miehille (jätetään naiset nyt tällä kertaa ulkopuolelle), että vaihdetaan se vihaisuus kerrankin positiivisuuteen ja iva edes hiukan kevyempään sarkasmiin. Vieläkin parempi, jos voimme välillä todeta, että mitä sitä ottaa kaikkea liian tosissaan.</p><p>Vitsiksi heittäminen on ikiaikainen keino nauraa typeryydelle. Sekin toimii.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meille on opetettu, että tosimies on vakava ja vakavana oleminen taas tarkoittaa sitä, että on pahalla päällä.

Täällä Uuden Suomen blogiympäristössä tuolle vihaisena olemiselle on erityisen hyvä alusta. Erityisesti jos olet vihainen Sipilälle, Halla-aholle, Huhtasaarelle, Rinteelle tai Orpolle, se kannataa pistää jo otsikkoon. Lukijoita ja kommentoija varmasti löytyy ja mieli on sen jälkeen kuin maratonin juosseella.

Tein sen!

Niin minkä itse asiassa teitkään? Jaoit oman pahan olosi muille ja sait heidätkin vittuuntumaan hetkeksi. Huutamaan yhdestä suusta kuin Sleepy Sleepersin kappaleessa aikoinaan "on se niin väärin, on se niin väärin".

On hyvä olla vihainen, mutta viha itsessään toimii vain herättäjänä. Se ei vie eteenpäin mihinkään muualle kuin pahoihin tekoihin. Vihan lisäksi tarvitaan sellaisia tekoja, joissa ihmiset saadaan tekemään jotakin hyvää.

Olen ollut kiusallisen tietoinen siitä, että viha myy paremmin kuin positiivisuus. Perinteinen media ja erityisesti median ja sosiaalisen median yhteiselämä vaatii sitä, että jompi kumpi osapuoli synnyttää verenpainetta, jota toinen voi jatkaa. Sillä tavoin luodaan #gate. 

Jutut menevät jo niin absurdille tasolle, että ne alkavat naurattaa.

Perjantaina Suomen puhutuin Twitter keskustelu ja samalla kaikkein turhanaikaisin kiista tuli siitä, että yksi perheenisä laittoi lapsensa parisuhteeseen liittyvän lausahduksen Twitteriin. Joku tosikko mies sattui kommentoimaan sitä, että opetat lapsille vääriä asenteita parisuhteista. - Siis seitsemänvuotiaalle!"

Tuo kommentti nyt olisi ihan normaalia, mutta sen jälkeen tuli kymmeniä ja taas kymmeniä kommentteja siitä, kuinka tuollainen negatiivinen asenne on syvältä. Siis itse asiassa ne, jotka vaativat hiukka huumoria, nostivat itse itselleen vihaisuusketjun.

Siinä suomalainen suuttui itselleen ja toisille suomalaisille siitä, että he suuttuivat toinen toisilleen.

Olen pitkään todistanut sitä, että viha ja vaihaisuus myy. Itsekin olen käyttänyt niitä keinoja aivan tarkoituksellisesti silloin tällöin. Samalla olen toivonut, että löytyy myös muita tehokeinoja. Vihaisuus kun on varsin kuluttavaa, eikä kuten sanottua, vie oikeastaan yhtään mihinkään.

Ehdotan kaikille vihaisille miehille (jätetään naiset nyt tällä kertaa ulkopuolelle), että vaihdetaan se vihaisuus kerrankin positiivisuuteen ja iva edes hiukan kevyempään sarkasmiin. Vieläkin parempi, jos voimme välillä todeta, että mitä sitä ottaa kaikkea liian tosissaan.

Vitsiksi heittäminen on ikiaikainen keino nauraa typeryydelle. Sekin toimii.

]]>
16 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253842-avoin-kirje-kaikille-vihaisille-miehille#comments Kotimaa Negatiivisuus Poliittinen vihapuhe Politiikka Viha Sun, 15 Apr 2018 05:25:53 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253842-avoin-kirje-kaikille-vihaisille-miehille
Aikahorisonttisi määrittelee kantasi yritystukiin http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253827-aikahorisonttisi-maarittelee-kantasi-yritystukiin <p>Tämän kevään innovaatiopalkinnon myöntäisin Seppo Kääriäiselle - hänen huomionsa&nbsp;<a href="https://www.mustread.fi/artikkelit/poliitikko-on-vaillinainen-jos-ei-mieti-kauas-eteenpain-sanoo-historijoitsijan-bestselleriin-mielistynyt-seppo-kaariainen/">Poliitikko on vaillinainen, jos ei mieti kauas eteenpäin</a>&nbsp;(Mustread 10.3.2018) selittää merkittävän osan poliittisista erimielisyyksistä.</p><p>Otetaan esimerkiksi vaikka yritystuet - lyhyellä aikavälillä (vuosia) tarkasteltuna ne saattavat pitkittää joidenkin työpaikkojen säilymistä Suomessa, mutta pitkällä aikavälillä (kymmeniä vuosia) ne yksiselitteisesti vähentävät työn tuottavuuden kasvua, ja sitä kautta heikentävät elintasoa.</p><p>Samalla tavalla koko maan asuttuna pitäminen alueellisilla tulonsiirroilla on viivästystaistelua, joka lyhyellä aikavälillä ylläpitää keskustapuolueen kannatusta, mutta pitkällä aikavälillä maksaa Suomelle mansikoita. Maakuntauudistus on osa tätä viivytystaistelua, ja se tulee lisäämään alueellisia tulonsiirtoja.</p><p>Erilainen aikahorisontti on pääsyy siihen, miksi täysin rationaaliset ihmiset voivat olla samasta asiasta eri mieltä. <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/valtaosa-yritystuesta-on-rahaa-joka-ei-ole-koskaan-verottajan-kirstussa-kaynytkaan/97eb9580-88a5-374e-a0b9-dc39fca7d576">Talouselämän päätoimittajan</a>&nbsp;(TE 13.4.2018)&nbsp;aikahorisontti on huomiseen saakka, lobbarien aikahorisontti ylettyy seuraavaan palkkapäivään, poliitikkojen yleensä seuraaviin vaaleihin - vain harvat katsovat kymmenien vuosien tähtäimellä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä on demokratian ongelma pähkinänkuoressa, eikä siihen ole olemassa lopullista ratkaisua. Ehdotan kuitenkin erästä parannusehdotusta - seuraavien vaalien vaalikoneet voisivat mielestäni pyrkiä mittaamaan tätä ulottuvuutta (progressiivisuus = nykyhetki vs tulevaisuus), ja kertomaan sen äänestäjille.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä megatrendejä vastaan ei kannata räpiköidä.</p> Tämän kevään innovaatiopalkinnon myöntäisin Seppo Kääriäiselle - hänen huomionsa Poliitikko on vaillinainen, jos ei mieti kauas eteenpäin (Mustread 10.3.2018) selittää merkittävän osan poliittisista erimielisyyksistä.

Otetaan esimerkiksi vaikka yritystuet - lyhyellä aikavälillä (vuosia) tarkasteltuna ne saattavat pitkittää joidenkin työpaikkojen säilymistä Suomessa, mutta pitkällä aikavälillä (kymmeniä vuosia) ne yksiselitteisesti vähentävät työn tuottavuuden kasvua, ja sitä kautta heikentävät elintasoa.

Samalla tavalla koko maan asuttuna pitäminen alueellisilla tulonsiirroilla on viivästystaistelua, joka lyhyellä aikavälillä ylläpitää keskustapuolueen kannatusta, mutta pitkällä aikavälillä maksaa Suomelle mansikoita. Maakuntauudistus on osa tätä viivytystaistelua, ja se tulee lisäämään alueellisia tulonsiirtoja.

Erilainen aikahorisontti on pääsyy siihen, miksi täysin rationaaliset ihmiset voivat olla samasta asiasta eri mieltä. Talouselämän päätoimittajan (TE 13.4.2018) aikahorisontti on huomiseen saakka, lobbarien aikahorisontti ylettyy seuraavaan palkkapäivään, poliitikkojen yleensä seuraaviin vaaleihin - vain harvat katsovat kymmenien vuosien tähtäimellä.

 

Tämä on demokratian ongelma pähkinänkuoressa, eikä siihen ole olemassa lopullista ratkaisua. Ehdotan kuitenkin erästä parannusehdotusta - seuraavien vaalien vaalikoneet voisivat mielestäni pyrkiä mittaamaan tätä ulottuvuutta (progressiivisuus = nykyhetki vs tulevaisuus), ja kertomaan sen äänestäjille.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä megatrendejä vastaan ei kannata räpiköidä.

]]>
8 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253827-aikahorisonttisi-maarittelee-kantasi-yritystukiin#comments Kotimaa Aika Aikahorisontti Politiikka Yritystuet Sat, 14 Apr 2018 10:29:55 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253827-aikahorisonttisi-maarittelee-kantasi-yritystukiin
Populismin syvin olemus http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253821-populismin-syvin-olemus <p>Ehdotimme Vantaan kaupunginvaltuustossa kaavamuutoksen jättämistä pöydälle. Emme saaneet ehdotustamme läpi. Ehdotuksen sisältö löytyy vieressä olevasta Vantaan Sanomien kirjoituksestamme.</p><p>Valtuustokeskustelussa heitettiin ilmaan, että ehdotuksemme on populistinen. Heitto tuli Kokoomuksen edustajalta. Populismia käytettiin jälleen kerran lyömäkirveenä, vaikka tosiallisesti esityksessämme puolustimme tavallisia vantaalaisia, eritoten sisäilmasairauksista kärsiviä lapsia ja koulujen henkilökuntaa.</p><p>Totta kai esityksemme, kuten mielipidekirjoituksemme lopussa toteamme, on populistinen:</p><p><em>Kaupunginvaltuuston kokouksessa heitettiin ilmaan, että ehdotuksemme oli populistinen. Kyllä se oli sitä, koska me kuuntelemme aidosti ihmistä. Ehdotimme myrkytöntä hirsikoulua Kulleropuistoon, koska naapuriston asukkaille ja Hiekkaharjun omakotiyhdistykselle se sopii. Kuuntelimme myös, mitä sisäilmasairauksista kärsivät oppilaat ja opettajat tarvitsevat.&nbsp;</em></p><p><em>Edustamme tavallista ihmistä, hänen tarpeitaan ja toiveitaan. Yritämme noudattaa vantaalaisten tahtoa.&nbsp;</em></p><p>Kaikki puolueet ovat omalla tavallaan populistisia.</p><p>Ei kait maan päällä ole koskaan ollut yhtään puoluetta, joka ei olisi tavoitellut kansan suosiota tavalla tai toisella. Jotkut ovat tavoitelleet kansan suosiota hyvinkin ontuvin sanakääntein.&nbsp;</p><p>Falskeinta mitä viime vuosilta muistan taitaa olla, kun Jyrki Katainen heilutteli&nbsp;<em>työväen hanskaa</em>. Mikään ei voi olla epäuskottavampaa. Kataisen&nbsp;<em>työväen hanskalle</em>&nbsp;naureskeltiin yleisesti.</p><p>Kokoomus on muuttanut käsitteen&nbsp;<em>tasa-arvo</em>&nbsp;muotoon&nbsp;<em>mahdollisuuksien tasa-arvo</em>. Olen paljon miettinyt, mitä&nbsp;<em>mahdollisuuksien tasa-arvo</em>&nbsp;oikeastaan tarkoittaa. Eikö tasa-arvo enää kuulukaan kaikille?</p><p>Kaikki vähääkään yhteiskunnasta ja sen toiminnoista tietävät, että kaikille mahdollisuudet eivät koskaan ole samat. Tarkoittaako Kokoomus mahdollisuuksien tasa-arvolla sitä, että puolue ajaa joidenkin ryhmien tasa-arvoa enemmän kuin joidenkin toisten ryhmien eli klassisesti ajatellen:&nbsp;</p><p><em>&rdquo;Kaikki eläimet&nbsp;ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset&rdquo; (George Orwell, Eläinten vallankumous)</em>?</p><p>Aito populisti puolustaa kansaa, jotta kaikki olisivat aidosti tasa-arvoisia, ja että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet ponnistaa elämässään eteenpäin.&nbsp;</p><p>Katsoin, miten Wikipedia määrittelee sanan&nbsp;demokratia:</p><p><em>Demokratia eli kansanvalta on kansanvaltaan perustuva valtiojärjestys tai hallitusmuoto. Demokratian perusajatuksena on, että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa. Demokratia tulee sanoista demos (tavallinen kansa) ja kratos&nbsp;(valta, hallita).</em></p><p>Kannattaa silloin tällöin kertailla Perussuomalaisten sivuilta arvomaailmaamme. Populismista siellä todetaan:</p><p><em>Kansan asialla&nbsp;</em></p><p><em>Perussuomalaiset kannattavat populistista eli kansan suosioon perustuvaa demokratiakäsitystä elitistisen eli byrokraattisen demokratiakäsityksen sijaan. Populistisen demokratiakäsityksen mukaan kansalaiset haluavat valita edustajikseen henkilöitä, joiden kanssa heillä on asioista samat näkemykset tai mielipiteet ja jotka kykenevät yhdistämään kansaa erilaisten eturyhmäpyrkimysten paineessa.</em></p><p><a href="http://kaiarilundell.blogspot.fi/2018/04/populismin-syvin-olemus.html">http://kaiarilundell.blogspot.fi/2018/04/populismin-syvin-olemus.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ehdotimme Vantaan kaupunginvaltuustossa kaavamuutoksen jättämistä pöydälle. Emme saaneet ehdotustamme läpi. Ehdotuksen sisältö löytyy vieressä olevasta Vantaan Sanomien kirjoituksestamme.

Valtuustokeskustelussa heitettiin ilmaan, että ehdotuksemme on populistinen. Heitto tuli Kokoomuksen edustajalta. Populismia käytettiin jälleen kerran lyömäkirveenä, vaikka tosiallisesti esityksessämme puolustimme tavallisia vantaalaisia, eritoten sisäilmasairauksista kärsiviä lapsia ja koulujen henkilökuntaa.

Totta kai esityksemme, kuten mielipidekirjoituksemme lopussa toteamme, on populistinen:

Kaupunginvaltuuston kokouksessa heitettiin ilmaan, että ehdotuksemme oli populistinen. Kyllä se oli sitä, koska me kuuntelemme aidosti ihmistä. Ehdotimme myrkytöntä hirsikoulua Kulleropuistoon, koska naapuriston asukkaille ja Hiekkaharjun omakotiyhdistykselle se sopii. Kuuntelimme myös, mitä sisäilmasairauksista kärsivät oppilaat ja opettajat tarvitsevat. 

Edustamme tavallista ihmistä, hänen tarpeitaan ja toiveitaan. Yritämme noudattaa vantaalaisten tahtoa. 

Kaikki puolueet ovat omalla tavallaan populistisia.

Ei kait maan päällä ole koskaan ollut yhtään puoluetta, joka ei olisi tavoitellut kansan suosiota tavalla tai toisella. Jotkut ovat tavoitelleet kansan suosiota hyvinkin ontuvin sanakääntein. 

Falskeinta mitä viime vuosilta muistan taitaa olla, kun Jyrki Katainen heilutteli työväen hanskaa. Mikään ei voi olla epäuskottavampaa. Kataisen työväen hanskalle naureskeltiin yleisesti.

Kokoomus on muuttanut käsitteen tasa-arvo muotoon mahdollisuuksien tasa-arvo. Olen paljon miettinyt, mitä mahdollisuuksien tasa-arvo oikeastaan tarkoittaa. Eikö tasa-arvo enää kuulukaan kaikille?

Kaikki vähääkään yhteiskunnasta ja sen toiminnoista tietävät, että kaikille mahdollisuudet eivät koskaan ole samat. Tarkoittaako Kokoomus mahdollisuuksien tasa-arvolla sitä, että puolue ajaa joidenkin ryhmien tasa-arvoa enemmän kuin joidenkin toisten ryhmien eli klassisesti ajatellen: 

”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset” (George Orwell, Eläinten vallankumous)?

Aito populisti puolustaa kansaa, jotta kaikki olisivat aidosti tasa-arvoisia, ja että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet ponnistaa elämässään eteenpäin. 

Katsoin, miten Wikipedia määrittelee sanan demokratia:

Demokratia eli kansanvalta on kansanvaltaan perustuva valtiojärjestys tai hallitusmuoto. Demokratian perusajatuksena on, että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa. Demokratia tulee sanoista demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta, hallita).

Kannattaa silloin tällöin kertailla Perussuomalaisten sivuilta arvomaailmaamme. Populismista siellä todetaan:

Kansan asialla 

Perussuomalaiset kannattavat populistista eli kansan suosioon perustuvaa demokratiakäsitystä elitistisen eli byrokraattisen demokratiakäsityksen sijaan. Populistisen demokratiakäsityksen mukaan kansalaiset haluavat valita edustajikseen henkilöitä, joiden kanssa heillä on asioista samat näkemykset tai mielipiteet ja jotka kykenevät yhdistämään kansaa erilaisten eturyhmäpyrkimysten paineessa.

http://kaiarilundell.blogspot.fi/2018/04/populismin-syvin-olemus.html

]]>
5 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253821-populismin-syvin-olemus#comments Politiikka Populismi Vantaa Sat, 14 Apr 2018 09:18:13 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253821-populismin-syvin-olemus